Lontoo liekeissä

Iso-Britanniassa oli pari viikkoa sitten sodanjälkeisen ajan pahimmat mellakat. Itse olin paikan päällä Lontoossa, kun lähiöt olivat liekeissä. Mellakat rajoittuivat hyvin tarkasti tietyille alueille, Lontoon kaikkein köyhimpiin ja surkeimpiin lähiöihin. Asuinalueellani Itä-Lontoossa mellakat näkyivät vain uutiskuvina.

Mellakat olivat täysin tuomittavia. Ei ole mitään perustetta ryöstää yksittäisten yrittäjien kauppoja tai polttaa ihmisten koteja. Mellakoinnissa ei ollut myöskään mitään poliittista tai yhteiskunnallista agendaa.

Oli mielenkiintoista seurata, minkälaisia reaktioita mellakat herättivät ja mitä niiden taustaksi arvioitiin.

*

Iso-Britannian konservatiivihallitus on reagoinut vaatimalla pikaoikeudenkäyntejä, kovia rangaistuksia ja lisää kuria ja järjestystä yhteiskuntaan. Konservatiivien näkökulmasta kysymys on moraalin rappiosta. Tällä arviolla ei kuitenkaan päästä pureutumaan ongelman ytimeen.

Köyhillä alueilla nuorten kanssa työskennelleiden analyysi mellakoiden syistä oli monisäikeisempi. Syyt nousevat syvältä brittiläisestä luokkayhteiskunnasta. Kun kysytään, miten nuoret voivat tuhota omaa yhteisöään, on vastaus mielenkiintoinen. Helposti, sillä he eivät tunne kuuluvansa yhteisöön.

Mellakoinnissa yhdistyi monta asiaa. Ne olivat ainakin osittain kyllästymistä tilanteeseen, jossa ei ole mitään tulevaisuuden näkymiä: ei koulutusta, ei työtä, ei toimeentuloa. Miksen menisi ryöstämään niitä lenkkareita tai farkkuja, joista olen aina haaveillut kaupan ohi kävellessäni.

Kysymys on myös yli sukupolven kulkevasta epäluulosta ja inhosta virkavaltaa kohtaan. Monien nyt mellakoihin osallistuneiden lasten ja nuorten vanhemmat mellakoivat itse Lontoossa 30 vuotta sitten. Kysymys on siis yli sukupolvien jatkuvasta syrjäytymisestä yhteiskunnasta.

*

Kun luki näitä asiantuntijoiden analyysejä mellakoiden syistä, oli pakko myös pohtia tilannetta Suomessa. Meillä ei ole samanlaista luokkayhteiskuntaa eikä köyhyyttä kuin Britanniassa, mutta nuorten syrjäytyminen lisääntyy. Myös ylisukupolvinen vieraantuminen yhteiskunnasta lisääntyy.

Moni on kysynyt nuorisoministeriltä onko vastaava mahdollista Suomessa. Nähdäkseni samassa mittakaavassa mellakointi ei ole meillä uhkakuva. Sen sijaan nuorten vastaava syrjäytyminen yhä suuremmalla joukolla ja siihen liittyvä lisääntyvä häiriökäyttäytyminen on, jos emme toimi ripeästi.

Hallitusohjelmassa päätimme ottaa käyttöön vasemmiston pitkään ajaman nuorisotakuun. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja jokaiselle alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle taataan viimeistään kolmessa kuukaudessa työ-, opiskelu-, harjoittelu- tai muu vastaava paikka.

Tämä on yksi iso ja myös kallis tapa yrittää huolehtia siitä, ettei yksikään nuori syrjäydy yhteiskunnasta. Mutta se hinta kannattaa maksaa, sillä vielä kalliimmaksi tulee nuorten syrjäytyminen.