Nato tulisi kalliiksi

Tällä viikolla eduskunnassa käydään keskustelua valtion ensi vuoden talousarviosta. Keskiviikkona käsittelyssä on oma hallinnonalani opetus- ja kulttuuriministeriö. 

Budjetin lähetekeskustelusta on muodostunut jo vuosien ajan poliittinen yleiskeskustelu. Viikon aikana voidaan puhua mistä vain maan ja taivaan väliltä. On hyvä, että tällaiselle yleiskeskustelulle on mahdollisuus. 

Keskustelun kuluessa erityisesti Perussuomalaiset ovat kiihkeästi vastustaneet puolustusmäärärahojen leikkausta. Erikoista on, että Perussuomalaiset puolueena sanoo puolustavansa yhteiskunnan köyhiä ja vähäosaisia, mutta on samalla valmis kaatamaan armeijalle rutkasti lisää rahaa. Aseinko Suomen köyhiä halutaan puolustaa? 

Vasemmiston näkökulmasta armeijan säästöillä puolustetaan nimenomaan julkisia palveluja ja perusturvaa. 

Puolustusrahoja Perussuomalaiset perustelevat sillä, että Venäjä varustautuu Suomen rajan takana. Venäjä ei kuitenkaan varustaudu Suomea vastaan – siksi ei Suomenkaan pidä varustautua sitä vastaan. 

Toisen erikoisuuden toi esiin Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron käyttänyt eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner. Hän väittää, että puolustusvoimilta leikataan, koska se on osa strategiaa, jolla Suomea viedään Natoon. 

Samaa ajatuskulkua on tuonut esiin myös Nato-jäsenyyttä kannattava puolustusministeri Stefan Wallin. Hänen mielestään jokainen puolustusvoimien säästöpäätös on lisäperuste Suomen Nato-jäsenyydelle. 

Suomessa Naton kannattajat kehittävätkin aina uusia argumentteja poliittisten suhdanteiden mukaan. Perusteeksi on käynyt milloin Venäjän uhka, milloin vaikutusvalta läntisten demokratioiden arvokoalitiossa ja milloin sotilasliiton rooli uutena kriisinhallintaorganisaationa. 

Nyt muotia näyttää olevan kustannussäästöargumentti. Hyvä yritys, mutta todellisuus on kovasti toisennäköinen. 

Todellisuudessa Nato-jäsenyydestä lankeaisi Suomelle iso lasku, jonka loppusumma voi nousta jopa useisiin satoihin miljooniin. 

Natossa Suomi ei vain vastaanottaisi sotilaallista suojaa toisilta liiton jäseniltä vaan joutuisi myös turvaamaan muita. Suomi sitoutuisi silloin kaikkiin Naton operaatioihin. Kevyemmässä päässä kyse olisi humanitaarisesta avusta ja kovimmassa päässä taistelutehtävistä ja alueiden valtaamisesta kaukana Naton alueen ulkopuolella. 

Vaikka hyväntahtoisesti oletettaisiin, että Suomi pystyisi vastustamaan muiden Nato-maiden painetta ja pitäisi operaatioihin osallistumisessa päätösvallan itsellään, tulee pelkkä valmiuden ylläpito kalliiksi. 

Kuluja olisi kahdenlaisia. Yhtäältä Nato-maat joutuvat maksamaan oman osansa Naton menoista, sen yhteisten rakenteiden ylläpidosta. Toisaalta jäsenmaiden pitää sopeuttaa oma puolustusjärjestelmänsä Naton muottiin, osallistua yhteisiin operaatioihin sekä lähettää sotilaita sotilasliiton esikuntiin. Vaikka Suomessa Natoon sopeutuminen on viety pitkälle, olisi sotilasliiton täysjäsenyys iso askel. 

Puolustusministeriöstä löytyy vanha selvitys Nato-jäsenyyden kustannuksista. Sen mukaan suurin lasku tulisi juuri puolustusvoimien sopeuttamisesta. Selvityksen mukaan urakka maksaisi noin 300 miljoonaa euroa, joka tosin on mahdollista jakaa useammalle vuodelle. 

Toisaalta Nato on tehnyt päätöksen sotilaallisten voimavarojensa tehostamisesta niin sanottujen Prahan tavoitteiden mukaisesti. Se tarkoittaa suurempaa panostusta joukkotuhoaseiden torjuntaan, tiedusteluun, täsmäaseisiin, vihollisen ilmapuolustuskyvyn lamauttamiseen, ilma- ja merikuljetuskykyyn sekä lentokoneiden ilmatankkaukseen. 

Kun asejärjestelmät jatkuvasti kallistuvat, on selvä, että tällaisista tavoitteista olisi Suomelle Naton jäsenenä odotettavissa iso lasku. 

Naton periaatteena on sekin, että jäsenmaat uhraavat asemenoihin noin kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan. Tavoite (englanniksi benchmark eli kiintopiste, mutta myös tavoite) koskee sekä vanhoja että uusia jäsenmaita. Vaikka moni Nato-maista ei kiintopistettä tavoitakaan, ylittävät eurooppalaisten Nato-maiden puolustusmenot keskimäärin tuon rajan. 

Suomessa puolustusministeriön budjetti ensi vuodelle on 2,853 miljardia euroa, mikä on noin 1,4 prosenttia ensi vuodelle ennustetusta bruttokansantuotteesta. Mikäli Suomi toteuttaisi Nato-tavoitteen kahden prosentin bruttokansantuoteosuudesta, tarkoittaisi se puolustusbudjetin nostamista jopa neljään miljardiin euroon. 

Vasemmistolle on tärkeää säilyttää Suomen liittoutumattomuus. Emme halua Suomen osallistuvan sotilasliiton jäsenenä konflikteihin vaan että Suomi voi toimia tulevaisuudessakin konfliktien ulkopuolisena sovittelijana ja rauhanturvaamisen suurvaltana. Siksi vastustamme tiukasti Suomen Nato-jäsenyyttä.

Mutta vastustamme Nato-jäsenyyttä myös siksi, että se tulee kalliiksi Suomelle ja suomalaisille.