Kunnat säästyivät kovilta leikkauksilta

Viikko sitten Vasemmiston sisällä käytiin pitkä ja perusteellinen keskustelu puolueen hallituspolitiikasta. Tuolloin kenelläkään ei valitettavasti ollut tarkkaa tietoa siitä, millaisia yksityiskohtia hallituksen rakennepoliittinen ohjelma, erityisesti sen kuntaosuus sisältäisi.

Nyt ratkaisu on syntynyt, kun hallitus hyväksyi koko syksyn jatkuneiden neuvotteluiden ja kovan sisäisen väännön jälkeen rakennepoliittisen ohjelman. Yksi osa ohjelmaa on paketti, jossa kuntien tehtäviä ja velvoitteita vähennetään ja toimintaa tehostetaan.

Tulos on varmasti pettymys niille, jotka odottivat, toivoivat tai pelkäsivät suuria, hyvinvointipalveluiden ytimiin meneviä leikkauksia. Sellaisia ei tästä paperista löydy.

Lopputulos on huomattavasti parempi kuin lähtötilanne. Mukana on huonosti toimivien rakenteiden uudistamista, palveluiden järkeistämistä, vastuiden siirtoa kunnilta valtion leveämmille hartioille, mutta jonkin verran myös säästöjä. Mistään leikkauslistoista ei voi kuitenkaan puhua.

Sovitut muutokset antavat mahdollisuuksia myös myönteisiin asioihin, kuten turhan byrokratian karsimiseen. Vaikka se voi jonkun korvaan kuulostaa fraasilta, sitä todella löytyy suomalaisesta kuntakentästä ja erityisesti valtion kunnille sälyttämistä normeista. Ainakin tämä kävi selville hallituksen pitkän rupeaman aikana.

Kuntapaketin suurimmat uudistukset kohdentuvat sosiaali- ja terveyspuolelle. Näistä asioista kertoo omassa blogissaan tarkemmin ministeri Merja Kyllönen, joka on sosiaali- ja terveyspoliittisen ministerityöryhmän jäsenenä tehnyt ison työn neuvotteluissa.

Merjan blogi löytyy osoitteessa http://www.merjakyllonen.fi/.

Vasemmiston lähtökohta neuvotteluissa oli koko ajan se, että rakennepoliittisilla uudistuksilla ei saa vaarantaa hyvinvaltion ytimessä olevia julkisia palveluita. Kestävyysvajeen umpeen kurominen ei saa merkitä hyvinvointi- tai palveluvajetta tulevaisuudessa. Tämän ratkaisun myötä voi sanoa, että palvelut säilyvät ja niitä kehitetään. Vasemmiston kamppailu hallituksessa kannatti.

* * *

Alkuperäisessä valtiosihteeri Martti Hetemäen kuntapaketissa oli rajuja esityksiä muun muassa lasten päivähoito-oikeuden lisärajaamisesta, erityisopetuksen vähentämisestä perusopetuksessa, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan valtionosuuksien leikkaamisesta sekä lisäleikkauksista ammattikorkeakouluille. Nämä esitykset eivät nyt toteutuneet.

Ehkä keskeisin koulutuspoliittinen arvo on tasa-arvo, johon kuuluu koulutuksen maksuttomuus. Koulutuksen maksullisuuden aloittamisesta EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten valtioiden kansalaisille käytiin keskustelua, mutta hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti koulutuksen maksuttomuus jatkuu – kaikille.

Muista koulutuspoliittisista päätöksistä suurin on toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkon uudistaminen ja rahoitusjärjestelmän muuttaminen. Tämä tarkoittaa pienten lukioiden ja ammattioppilaitosten aseman uudelleenarviointia. Asian toinen, parempi puoli on kuitenkin se, että koulutuksen laatu ja laaja kurssitarjonta pystytään takaamaan parhaiten isommissa yksiköissä. Toisen asteen rahoitus perustuu uudistuksen jälkeen pääosin suoritettujen tutkintojen määrään nykyisen opiskelijamäärään perustuvan rahoituksen sijaan.

Uudistusten läpiviemisessä on tärkeää paitsi huolellinen valmistelu myös se, että alueellisesta kattavuudesta ja koulutuksen tasa-arvosta huolehditaan.

Kuntapaketin mukana osa kuntien vastuista siirretään valtiolle. Näin päätettiin muun muassa turvakotien osalta, minkä ansiosta tulee entistä paremmat mahdollisuudet siihen, että turvakoteihin viimein saataisiin kanavoitua kokonaisvaltaisesti resursseja. Kun toiminnan järjestäminen siirtyy valtiolle, on entistä vaikeampi vältellä sitä tosiasiaa, että turvakotipaikkoja on koko Suomessa vain viidennes siitä, mitä tarvittaisiin.

Alkuperäisessä Hetemäen esityksessä oli yllättäen listattu myös taiteen ja kulttuurin alalle säästöjä, jotka sain neuvoteltua pois pöydältä.

Joskus politiikassa tehdään ratkaisuja, joista voi sanoa olevansa ylpeä, mutta ei tyytyväinen. Erityisesti monipuoluehallituksessa näin käy usein.

Tyytyväinen voi tällä kertaa olla ainakin siitä, että suomalaiset kunnat ja julkiset palvelut säästyivät kovilta kolhuilta. Rakennepaperin kuntaosuus antaa toivon mukaan kunnille paremman mahdollisuuden panostaa Vasemmistolle keskeisiin hyvinvointivaltion peruspalveluihin.