Punainen joulu

Olen konservatiivi, ainakin jouluohjelman suhteen. Joka ikinen joulu olemme ensin kokoontuneet jouluaattona isäni puoleisen suvun kanssa ja joulupäivänä äitini sisarusten perheiden kanssa.

Mutta on joulussa paljon myös muuttunut. Suurin muutos on joulupöydän antimissa. Kymmenen vuotta sitten ilmoitin äidilleni, että olen ryhtynyt kasvissyöjäksi. Vanhempani pitivät tätä huumorina, ja niinpä söin sinä jouluna lähinnä perunoita ja sinappia, jotka sinänsä ovat mahtavaa jouluruokaa.

Vaikka ihmiset mieltävät joulupöydän vieläkin pitkälti kinkuksi ja kalaksi, on meillä pitkät perinteet jouluisiin kasvisruokiin, laatikoihin ja rosolleihin. Uusimman sikakohun ja ilmastomuutoskeskustelun myötä useampi haluaa varmasti jouluna entistä kasvispitoisemman joulupöydän. Nyt on oikea aika rohkeasti alkaa kokeilemaan uusia kasvisjouluruokia.

* * *

Joulun, tai oikeammin väestörakenteen, muutos näkyy myös joulunvietossa. Vaikka minulle joulu on ennen muuta sukulaisten tapaamista ja yhdessäoloa, ei joulu tarjoa tätä samaa kaikille. Yksinasuvien määrä on kaksinkertaistunut kolmessakymmenessä vuodessa. Tällä hetkellä yksinasuvia on noin 40 prosenttia väestöstä.

Monien jouluperinteet muuttuvat, jo pitkälti sen vuoksi että asutaan paljon yksin ja sukulaiset saattavat asua toisella puolella Suomea. Enää ei lähdetä samassa määrin viettämään maalaisjoulua.

Jos vielä kymmenen vuotta sitten ravintolat sulkivat joulupyhiksi, nyt yhä useamman baarin ikkunassa palaa kynttilä myös jouluna. Joku voi tätä paheksua, mutta minusta se on luonnollista. Jouluna ihmiset haluavat olla toisten ihmisten kanssa ja kulmakuppilasta voi löytyä joululle tärkeää yhteisöllisyyttä.

Perinteisen sukulaisjoulun rinnalla järjestetään yhä enemmän kaverijouluja. Ystävät kokoontuvat yhteen viettämään joulua niin kuin lapsena oli tapana kotona. Tämä on myös hienoa tapaa viettää yhteisöllistä joulua vaikka ollaankin yksinasuvia.

* * *

Vaikka suurelle osalle joulu on iloinen yhteisöllinen juhla, on sen kääntöpuolena monelle ahdistus. Juuri jouluna yksinäisyys voi tuntua vielä tuskallisemmalta kuin muulloin. Kun kauppojen näyteikkunat huutavat ostamista, tuloerot ja köyhyys tuntuvat entistä jyrkemmiltä.

Täytyy nostaa tonttulakkia niille erilaisille järjestöille ja ihmisille, jotka jouluna haluavat muistaa myös yksinäisiä ja vähävaraisia. Se lienee joulun sanoman toteuttamista konkreettisimmillaan. Itse kävin tänä jouluaattona Kisahallissa kolmen muun kansanedustajan ja tasavallan presidentin kanssa vähävaraisten, syrjäytyneiden ja yksinäisten joulujuhlassa.

Haluan toivottaa hyvää joulua kaikille blogin lukijoille.

Kirjoituksen alkuperäinen versio on julkaistu Kansan Uutisissa 23.12.2009.