Vasemmistolainen vaihtoehto presidentinvaaleihin

Tänään Vasemmiston valtuusto valitsi minut virallisesti puolueen presidenttiehdokkaaksi. Puheenvuorot ennen valintaa olivat erittäin kannustavia. Mutta tästä on hyvä jatkaa ja tuoda presidentinvaaleihin vasemmistolainen vaihtoehto.

Tarkoitus on lähteä nyt täysillä vaalikentille. Heti huomenna suuntaan Keski-Suomeen tapaamaan ihmisiä.
Pidin valtuustossa myös presidentinvaalien ensimmäisen linjapuheen, josta poimin muutaman kohdan alle. Puheen voi lukea kokonaisuudessaan nettiosoitteesta www.vasemmisto.fi

”Vasemmistolaisia arvoja ovat vapaus, tasa-arvo ja kestävä kehitys. Vasemmistolainen yhteiskunta on avoin ja hyväksyvä. Meidän maailmankäsityksemme mukaan kansojen pitää elää rauhassa ja toisiaan auttaen.

Maailman ihmisten keskinäinen solidaarisuus on ainoa keino selvitä maapallonlaajuisista ongelmista, kuten ilmaston lämpeneminen, aavikoituminen, sodat tai köyhyys. Vasemmistolaisuus on ihanne siitä, että emme erittele ihmisiä meihin ja muihin, parempiin ja huonompiin, autettaviin ja oman onnensa nojaan jätettäviin.

Lähden presidenttiehdokkaaksi, jotta suomalaisilla olisi mahdollisuus valita vaaleissa vasemmistolaisia arvoja kannattava presidentti.

On tärkeää puolustaa näissä vaaleissa Suomen sotilaallista liittoumattomuutta, Suomen vahvaa, kokoaan suurempaa roolia maailmalla, hyviä naapurisuhteita, globaalia oikeudenmukaisuutta ja rauhaa sekä maan sisällä ihmisten välistä tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja vähemmistöjä.

Presidentin suora valta koskee ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Siksi näissä vaaleissa on kysymys myös siitä, millaista Suomen turvallisuuspolitiikka on tulevaisuudessa.

Näiden presidentinvaalien turvallisuuspoliittisen keskustelun erikoisuus onkin, miten aiemmin Nato-jäsenyyttä kannattaneet tai sotilasliittoon myötämielisesti suhtautuneet ehdokkaat ovatkin ryhtyneet Naton salarakkaiksi. Miksi Nato-jäsenyyttä kannattavat ehdokkaat eivät kerro näkemystään avoimesti? Pitääkö todellista kantaa piilotella vaalitaktisista syistä?

Vasemmisto tuo presidentinvaalikamppailuun selkeästi ja johdonmukaisesti Suomen Nato-jäsenyyttä vastustavan ehdokkaan.

Vasemmisto haluaa korostaa myös Yhdistyneiden kansakuntien roolia kansainvälisen politiikan sekä rauhan ja turvallisuuden keskeisenä takaajana maailmassa. Suomen tulee toimia YK:n roolin vahvistamiseksi, ja samalla myös torjua päättäväisesti yritykset maailmanjärjestön sivuuttamiseksi.

YK:n roolin mitätöimisestä ehkä kaikkein surullisin esimerkki oli vuonna 2003 alkanut Irakin sota. Se hävitys, joka Irakia on hyökkäyksestä käynnistyneen sisällissodan ja väkivaltaisuuksien seurauksena kohdannut, on osoitus siitä, millaisia seurauksia YK:n sivuuttamisella voi pahimmillaan olla.

Suomi on vuosikymmenten ajan tukenut YK:n työtä muun muassa osallistumalla rauhanturvatyöhön. Suomi on ollut kokoaan suurempi rauhanturvaaja maailmalla, rauhanturvaamisen suurvalta. Tämä rooli Suomella pitäisi olla myös tulevaisuudessa.

Nykyisin suomalaisia rauhanturvaajia on yhä enemmän sotilasliitto Naton ja yhä vähemmän YK:n lipun alla. Suomi on myös yhä enemmän irtautunut vanhasta, rakentavasta rauhanturvaamisen perinteestään.

Rajanveto pitää nyt tehdä esimerkiksi Afganistanissa. Vasemmiston kanta on sama kuin se oli ennen eduskuntavaaleja: sotilaamme pitää kotiuttaa Afganistanista mahdollisimman pian. Suomen pitää panostaa jatkossa siviilikriisinhallintaan, kehitysyhteistyöhön sekä yhteiskunnan ja sen instituutioiden rakentamiseen.

Presidentinvaaleissa keskustellaan myös suomalaisen yhteiskunnan arvoista ja siitä, millainen arvojohtaja presidentin pitäisi olla.

Presidentin pitää näyttää suuntaa sellaisille arvoille, jossa arvostetaan ihmisten erilaisuutta ja moninaisuutta. Presidentin pitää puolustaa voimakkaasti tasa-arvoa. Jokaisen pitää olla tasa-arvoinen riippumatta sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta tai etnisestä taustasta.

Suomalainen yhteiskunta on menossa arvoiltaan väärään suuntaan. Viha, syrjiminen ja erilaisuuden halveksunta nostavat päätään.

Suomalaisessa politiikassa esitetään maahanmuuttajista, seksuaalivähemmistöistä, taiteesta, pohjoismaisesta sosialidemokratiasta ja journalisteista sellaisia kannanottoja, jotka menevät kaiken sopivaisuuden rajojen yli. Kyse on siitä, että suomalaisessa politiikassa on voimia, jotka ovat valmiita kiistämään toisten ihmisarvon.

Erilaisuuden kunnioittaminen ja vähemmistöjen puolustaminen ovat Vasemmiston keskeisiä arvoja. Muukalaisviha on Vasemmiston strateginen ja ideologinen vastustaja. Vasemmisto on työväenpuolue ilman rasismia. Tarvitaan rasismia vastustava työväenpresidentti.

Näiden arvojen edustaminen on minulle tärkeä tehtävä. Sillä vanhaa laulua lainaten ”se joka vielä on hengissä, älköön sanoko: ei koskaan”.