Nuorisojärjestöjen rahoituksessa on kyse kokonaisharkinnasta

Nuorisoasioista vastaavana ministerinä päätin tammikuussa kokonaisharkinnan tuloksena jättää kaksi kristillistä nuorisotyötä tekevää järjestöä vaille valtion tukea kuluvana vuonna. Olen saanut tästä asiasta palautetta, joka on ollut valtaosin myönteistä. 

Julkisuudessa on kuitenkin ollut myös kriittisiä kannanottoja. Näissä kannanotoissa minua on moitittu suvaitsemattomaksi ja syytetty sanan- ja uskonnonvapauden rajoittamisesta. Tämä kritiikki on vain vahvistanut näkemystäni siitä, että olen toiminut oikein. 

Ilmoitin jo viime vuoden puolella nuorisojärjestöille pitämässäni puheessa sekä puheesta tehdyssä ja laajasti levinneessä tiedotteessa, että nuorisolain lähtökohtien, kuten monikulttuurisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, tulee olla ratkaisevia tekijöitä sekä valtakunnallisten nuorisojärjestöjen että nuorisotyötä tekevien järjestöjen toiminnan rahoittamisessa ja arvioinnissa. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö ei voi olla mukana tukemassa järjestöjä, jotka esimerkiksi levittävät maahanmuuttovastaisuutta tai suhtautuvat kielteisesti seksuaalivähemmistöihin tai eivät ilmaise kantaansa näihin kysymyksiin selkeästi. Se etteivät kyseiset järjestöt saa tänä vuonna tukea, liittyy kokonaisharkintaan. Osana tätä harkintaa oli Älä alistu -kampanja, jossa annetaan ymmärtää, että homoseksuaalisuudesta voi ”eheytyä”. Mutta se ei ole ainoa syy. 

En ole päätökselläni rajoittamassa kenenkään sanan- tai uskonnonvapautta, jotka ovat perustuslaillisia oikeuksia. Omituinen käsitys on se, että suvaitsevaisuutta olisi suvaita vähemmistöjen syrjimistä tai sananvapauden mittari on se, saako joku järjestö valtiolta tukea. Sananvapauteen kuuluu myös vastuu teoistaan ja sanomisistaan. 

Olen valitettavasti joutunut leikkaamaan suuren järjestöjoukon avustuksia, koska hallitus on sitoutunut säästöihin niissä. Tällaisia säästöpäätöksiä tehtäessä pitää erityisen tarkasti harkita, täyttävätkö järjestöt nuorisolain kriteerit. 

Päätös ei suinkaan koske kaikkia kristillisiä järjestöjä. Tällaista kategorista päätöstä ei ole tehty, päinvastoin. Päätös koskee vain yksittäisiä järjestöjä. Todettakoon, että edelleen noin viidesosa tuen saajista kuuluu kristillisten järjestöjen kategoriaan. Ja hyvä on myös huomata, että kyseisiltä järjestöiltä on evätty tuki myös Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien toimesta.