Pride ja elämän moninaisuus

Tänään alkoi Pride-viikko, jonka suojelija minulla on ilo tänä vuonna alla. Avajaisia juhlittiin Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla. Toivon, että tämä viikko on jälleen uusi askel kohti tasa-arvoisempaa Suomea.

Suomi ja Pohjoismaat kuuluvat maailman edistyksellisimpiin maihin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelussa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme valmiita. Työtä tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamisessa on vielä jäljellä.

Hallitusneuvotteluissa päätettiin, että Suomeen tarvitaan kansallinen ihmisoikeustoimintaohjelma. Sen avulla Suomessa pyritään seuraamaan johdonmukaisesti perus- ja ihmisoikeustilannetta ja ongelmiin puututaan aina ja tehokkaasti. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisella on merkitystä kaikille sukupuolesta, iästä, alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteistä, terveydestä, vammaisuudesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta.

Maailmaa ei muuteta vain toimintaohjelmia laatimalla. Se muutetaan teoilla ja uudenlaisella ajattelulla. Kysymys on tasa-arvon ymmärtämisestä. Tasa-arvo ei ole vain naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, vaan kaikkien ihmisten välistä tasa-arvoa. Kysymys on elämän moninaisuuden kunnioittamisesta ja hyväksymisestä. Ihminen syntyy omaan seksuaalisuuteensa. Seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden muodot ovat paljon moninaisempia kuin jako homo- tai heteroseksuaalisuuteen.

Yhä vieläkään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät ole tasavertaisessa asemassa muiden kanssa. On väärin, että Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä ei ole vieläkään toteutunut. Tämä tarkoittaa paitsi ihmisoikeuksia, myös arjen kysymysten ratkaisemista.

Matka kohti tasa-arvoisempaa Suomea alkoi lainsäädännön kannalta parikymmentä vuotta sitten. Laki rekisteröidystä parisuhteesta hyväksyttiin vuonna 2001, mutta paljon työtä vielä tehtävä. Eduskunnan käsittelyssä on nyt lakialoite sukupuolineutraalista avioliitosta. Emme saaneet sitä eduskuntaan hallituksen esityksenä, mutta on tärkeää, että useat hallituksen ministerit – minä mukaan lukien – ovat allekirjoittaneet aloitteen. Tämä on poikkeuksellista.

Nyt asia on eduskunnan käsissä. Suomen on seurattava muiden pohjoismaiden esimerkkiä. Teemme sen eteen töitä, ettei lakialoite jumiutuisi valiokuntaan. Demokratian kannalta on tärkeää, että jokainen kansanedustaja pääsisi ottamaan kantaa asiaan suuressa salissa. Siellä pitää mitata, onko enemmistö lakiesityksen takana.

Sukupuolivähemmistöjen osalta otetaan tällä hallituskaudella askel eteenpäin lainsäädännössä. Vajaa kaksi viikkoa sitten hyväksytyssä hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa linjataan, että ”tasa-arvolaissa säädetään sukupuolivähemmistöihin kuuluvien syrjintäsuojasta ja tasa-arvon edistämisestä”.

”Mitä hintti? Älä tuu enää meidän kanssa suihkuun!” sanottiin 19-vuotiaalle pojalle. ”Vitsit sä oot hyvä nyrkkeilee, mut sä ootkin lesbo”, sanottiin 25-vuotiaalle naiselle.

Nämä ovat lainauksia tänä keväänä julkaistusta tutkimuksesta, jossa tutkittiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintää liikunnan ja urheilun parissa. On surullista, että hyvin moni on kokenut organisoidun liikunnan parissa valmentajan, joukkuetovereiden tai liikunnanopettajan kertovan loukkaavia, seksuaalissävytteisiä huomautuksia, kohdannut väheksyviä ja halveksuvia katseita. Liikunnan räikeimmät syrjintätapaukset kertovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta koko yhteiskunnassamme.

Urheilun etiikkaa ja moraalia edistetään monilla tavoilla. Doping, korruptio ja rasismi huomataan. Lapsia ja nuoria pyritään suojelemaan. Nyt pitää toimia myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjinnän suhteen. Vaikenemisen aika on ohi.

Syrjintä ei ole mielipidekysymys, eikä sitä voida selittää huumorilla. Syrjivää käytöstä ei saa perustella omalla vakaumuksella tai mielipiteen vapaudella. Oikeuksiin ja vapauksiin liittyy aina myös vastuu. Vastuu siitä, että jokaisella on oikeus harrastaa ja elää vapaana, elää juuti sellaisena kuin on.

Ajat ovat muuttumassa. Uudet sukupolvet ovat usein edellisiä viisaampia ja avoimempia. 14-vuotiaan tuttavani ystävällä on kaksi isää. Kukaan kahden isän pojan kavereista ei ole koskaan kyseenalaistanut tätä, poikaa ei ole koskaan kiusattu perheestään. Pikemminkin nämä isät ovat vanhemmat, jotka ovat osallistuneet paljon lapsensa elämään, tehneet nuorten kanssa kivoja juttuja, antaneet vapautta ja kantaneet vastuuta. Toivon, että samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeudesta tulee totta mahdollisimman pian.

”Tietysti pojat voivat olla toistensa kanssa. Kun he sitten menevät naimisiin, tulee heistä tavallisia homoja”’ sanoo 8-vuotias kirjassa Lasten ajatuksia rakkaudesta.

Toivotan hienoa Pride-viikkoa kaikille tavallisille ja erityisille ihmisille!