Meriteollisuus pidettävä pinnalla

Monissa arvioissa on viime aikoina esitetty telakka- ja meriteollisuus kannattamattomina menneisyyden aloina, joita ei kannata puolustaa, vaan antaa upota. Näiden arvioiden taustalla kummittelee uusliberalistinen ideologia, jossa valtion ei kuulu puuttua talouteen. Suomen meriteollisuudessa on paljon sellaista tulevaisuudessa arvokasta osaamista, joka voi luoda jatkossakin työtä ja toimeentuloa Suomeen.

Valtion on oltava valmis toimimaan yksityisen sektorin rinnalla, jotta osaaminen tuo Suomeen mahdollisimman paljon työpaikkoja. Suomen vauraus rakennettiin vahvoilla valtionyhtiöillä, eikä niiden tarve ole poistunut mihinkään.

Luksusristeilijöiden rakentamisen rahoitus on kuitenkin epäterveellä pohjalla: Loistoristeilijöitä tilaava, veroparatiisista käsin toimiva varustamo vedättää hinnat minimiin ja korealainen telakkayhtiö kilpailuttaa valtioita, että kuka tukee eniten yritystä veronmaksajien kustannuksella.

Kun Turun telakan ongelmat ja tukipyynnöt alkoivat selvitä hallitukselle, oli vasemmistolle kaikesta huolimatta selvää, että pitää tehdä kaikki mahdollinen, jotta työpaikat saataisiin Suomeen. Siinä epäonnistuimme. Tämä oli valtava pettymys kaikille ja erityisesti telakan työntekijät ovat oikeutetusti vihaisia.

Emme löytäneet laillista keinoa, jolla viiden vuoden aikana raskaita tappioita tehnyttä Suomen STX:ää olisi voitu tukea vielä enemmän. Ja olisiko sekään riittänyt saamaan tilausta Ranskan sijaan, vaikka Turussa oli paras osaaminen etenkin juuri tämän risteilijän rakentamiseen?

Nyt ei pidä kuitenkaan nostaa käsiä pystyyn ja heiluttaa valkoista lippua. On tehtävä kaikki sen eteen, että kaksi Turusta jo tilattua risteilijää saadaan rakennettua. Samalla on uskallettava katsoa tulevaisuuteen ja ryhdyttävä nykyistä aktiivisempaan toimintaan.

Viking Linen nesteytettyä maakaasua polttoaineenaan käyttävä uusi alus on esimerkki siitä, kuinka Suomen kannattaa panostaa uuteen ympäristöystävälliseen teknologiaan.

Meillä on paljon annettavaa esimerkiksi öljyntorjunnassa ja arktisessa merenkäynnissä. Tämän osaamisen hyödyntäminen vaatii eteenpäin katsomista. Sen sijaan, että esimerkiksi keskitytään harmittelemaan rikkidirektiivin aiheuttamia kustannuksia, kannattaisi huomata rikin vähentämisen tuomat mahdollisuudet.

Suomesta ei pidä tehdä alhaisilla palkoilla ja veroilla kilpailevaa halpatuotantomaata, kuten julkisen keskustelun perusteella oikeistossa tunnutaan toivovan. Palkkadumppauksessa häviäjiä olisivat ihmiset, ympäristö ja valtio. Meidän on käytettävä vahvuuksiamme korkean osaamisen aloilla.

Jos jätämme Suomen tulevaisuuden vain ulkomaalaisten yritysten ja markkinoiden varaan, on edessä jatkuva sopeutuminen ja hyvinvointivaltion alasajo. Meriteollisuudessakin tarvitaan nyt vahvaa valtionomistusta, jonka lähtökohtana ei ole suurin mahdollinen tuotto lyhyellä aikavälillä. Myös työllisyys ja aluepolitiikka on otettava vakavasti.

Maailmanlaajuisesti parhaiten ovat menestyneet ne maat, jotka tekevät aktiivista talouspolitiikkaa, eivätkä jätä yhteiskunnan kehitystä ylikansallisten kapitalistien käsiin. Yksityisten pörssiyritysten tavoitteena on mahdollisimman suuri voitto. Valtion tehtävänä sen sijaan on luoda hyvinvointia. Tarvittaessa on uskallettava perustaa uusiakin valtionyhtiöitä, joiden tarkoituksena on yhteiskunnan pitkäjänteinen kehittäminen.

Samalla on pidettävä huolta siitä, että keskeiset talouden osa-alueet eivät valu yksityisiksi monopoleiksi tai kartelleiksi. Sen takia Vasemmisto on vastustanut esimerkiksi rakennusalalla toimivan Destian myymistä. Julkisella sektorilla pitäisi purkaa epätervettä kilpailua, eikä luopua jo olemassa olevista työkaluista.

Nyt tarvitaan valtiolta rohkeaa ja voimakasta politiikkaa.

Kolumni on julkaistu Turun Sanomissa 18.1.2013.