Väkivallan edessä emme taivu

Jyväskylässä keskiviikkona tapahtunut isku suomalaista äärioikeistoa esittävän kirjan esittelytilaisuuteen on järkyttänyt monia. On oikein, että tällainen väkivalta on myös tuomittu laajasti.

On selvää, että kun lyödään ihmisiä puukolla, on henki aina vaarassa. Tämä tekee tapauksesta erityisen vakavan. Samalla se osoittaa, että poliittisesti motivoitunut väkivalta ja sen uhka on viety nyt uudelle tasolle.

Kyse ei nimittäin ole yksittäistapauksesta. Vaikka poliisi ei ole vielä selvittänyt iskun motiivia, vaikuttaa selvältä, että kyseessä on suunnitelmallinen, poliittisesti motivoitunut viharikos, jonka jäljet johtavat äärioikeistolaisiin uusnatsipiireihin. Niiden tavoite on väkivalloin muuttaa yhteiskuntaa ja rajoittaa ihmisten vapautta mielipiteensä ilmaisemiseen. Kohteena ovat olleet maahanmuuttajat, seksuaalivähemmistöt ja vasemmisto, joka on ollut suomalaisessa yhteiskunnassa eturivissä puolustamassa vähemmistöjen oikeuksia ja ihmisten yhdenvertaisuutta.

Muistissa ovat kaasuisku Helsingin Gay Pride – kulkueeseen kesällä 2010 sekä kaasusumutteella tehty pahoinpitely Vasemmistonuorten entistä puheenjohtajaa Dan Koivulaaksoa vastaan Oulussa kesällä 2012.

Kyseessä ei ole silti väkivalta vain vasemmistoa vaan koko vapaata yhteiskuntaa vastaan. Oulussa alkuvuodesta 2011 uusnatsien väkivallan kohteena olivat kokoomuksen vaalityöntekijät.

Kyse on siitä, että väkivallalla tai sen uhalla halutaan rajoittaa ihmisten mielipiteen- ja ilmaisunvapautta, kokoontumista ja toimintaa. Erityisen raukkamaista tämä on siksi, että se kohdistuu ihmisiin, jotka toimivat ihmisten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta ja yrittävät samalla varoittaa syrjinnän ja rasismin vaaroista.

Väkivallan uhka saati sen uhriksi joutuminen panevat ihmisen ajattelemaan, uskallanko sanoa ääneen sen, mitä ajattelen. Rohkenenko mennä keskustelutilaisuuteen tai mielenosoitukseen, jossa voin mahdollisesti joutua pahoinpitelyn uhriksi tai tappeluun? Jyväskylän tilaisuudessa läsnä olleet ihmiset ovat mediassa kertoneet tapahtumista pääosin nimettömänä. Syyksi he ovat maininneet, että he eivät halua nimensä tulevan julki tällaisessa yhteydessä. Pelon siemeniä on jo kylvetty. Itämään niitä ei saa päästää. Pelolle ei pidä antautua.

Väkivallan pelolla ei saa olla minkäänlaista sijaa suomalaisessa politiikassa tai yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Siihen ei saa tottua eikä sen edessä pidä taipua.

Kaikkien demokraattisesti toimivien poliittisten voimien pitäisikin tehdä selväksi, ettei mielipiteen vapauteen kohdistuvalle viharikollisuudelle ei ole paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Sellainen on saatava kerta kaikkiaan loppumaan. Toistaiseksi väkivallan kohteeksi ovat joutuneet seksuaalivähemmistöt, vasemmisto ja kokoomus. Kuka on seuraava kohde?

Väkivalta on aina tuomittavaa. Mutta pöyristyttävää on sekin, että parlamentaarisesti toimivan puolueen sisältä poliittista väkivaltaa vähätellään. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja, kansanedustaja Juho Eerola on jopa julkisesti vihjaissut, että väkivaltainen hyökkäys demokratiaa ja sananvapautta vastaan olisi tilattu mainoskikka.

Tällainen kommentointi on parlamentaariselta puolueelta täysin sietämätöntä. Ovatko Perussuomalaiset näin valinneet puolensa? Aikooko puheenjohtaja Timo Soini jälleen luikerrella pois vastuustaan?

Väkivaltaisille uusnatseille ei voi vastata poliittisin argumentein. Kyse on viranomais- ja turvallisuusasiasta. Siksi viranomaisten pitääkin olla nyt liikkeellä, jotta tällainen väkivalta loppuu Suomessa alkuunsa. Siihen tarvitaan kaikkien demokraattisesti toimivien ja demokratiaa puolustavien kansalaisten yhteistyötä, poliittisista mielipiteistä riippumatta.