Välikysymys työllisyydestä

Puheenvuoroni välikysymyskeskustelussa 9.12.2015:

Vuonna 1975 presidentti Kekkonen puhui kansallisesta hätätilasta kun Suomessa oli 63 000 työtöntä. Nyt 40 vuotta myöhemmin vuoden 2015 syyskuun lopussa työ- ja elinkeinotoimistoissa oli yhteensä 455 800 työtöntä ja palveluissa olevaa työnhakijaa. Ensi vuonna työttömyysasteen odotetaan nousevan korkeammaksi kuin kertaakaan tällä vuosituhannella.

Hätätilan sijaan keskustavetoinen hallitus leikkaa työllistämismäärärahoja, antaa työttömien työkyvyn heikentyä ja syrjäyttää pitkäaikaistyöttömiä. Leikkaamalla koulutuksesta ja tutkimus- ja kehitystoiminnasta hallitus myös syö tulevan kasvun ja työllisyyden eväitä.

Samaisena vuonna 1975 presidentti Kekkonen lähetti myös myllykirjeen, jossa arvosteltiin eräitä henkilöitä ”onnettomiksi tunareiksi”. Myöhemmin selvisi, että alkuperäisessä tekstissä oli käytetty vielä voimakkaampaa nimitystä, jonka jätän eduskuntasalin arvokkuuden vuoksi lausumatta. Mutta tämä kovasanaisempi presidentti Kekkosen muotoilu sopisi hyvin tässäkin päivässä viestiksi nykyiselle hallitukselle.

* * *

Hallituksella ei ole uskottavaa ohjelmaa työllisyyden parantamiseksi. Hallitus itsekin tunnustaa, että sen esittämät leikkaukset pahentavat työttömyyttä lyhyellä aikavälillä. Palkkojen ja työehtojen heikennykset eivät luo uusia työpaikkoja, vaan ne heikentävät kansalaisten ostovoimaa ja siten pahentavat työttömyyttä.

Hallitus tarjoaa työttömyyteen vain lumelääkkeitä. Väitteet verrokkimaihimme nähden korkeasta työvoimakustannuksien tasosta tai lyhyestä vuotuisesta työajasta ja niiden esittäminen vientiongelmien keskeiseksi syyksi eivät kestä lähempää tarkastelua. Näiden väitteiden avulla pyritään yksinkertaisesti romuttamaan yhdessä sovitut työelämän pelisäännöt.

Palkansaajien tutkimuslaitos on eilen tulleen tiedon arvioinut, että hallituksen 110 000 työpaikan tavoitteesta toteutuu pakkolakitoimin vain 4000, ja nekin vasta pitkällä tähtäimellä. Vaikka jokainen työpaikka on tärkeä sen saajalle, on silti kysyttävä: onko tosiaan järkevää lähteä polkemaan työehtoja, leikkaamaan lomia ja lomarahoja ja sairausajan palkkaa tämä takia? Kannattaako murskata suomalainen sopimusyhteiskunta?

Pakkolaeilla kasvatetaan lähinnä osinkoja, ei tavallisen ihmisen mahdollisuuksia elättää itsensä työllä.

* * *

Niin sanotun ”yhteiskuntasopimuksen” kaatuminen alkoi siitä, kun työnantajia edustava EK ilmoitti luopuvansa keskitetyistä sopimuksista. Näin tehdessään EK viittasi kintaalla koko neuvotteluprosessille, kesken Suomen tulevaisuudelle olennaisia neuvotteluja.

Se että EK saattoi näin tehdä, kertoo että neuvotteluasetelma oli alun alkaen mahdoton. Hallituksen neuvotteluratkaisulle asettama vaihtoehto eli niin sanotut pakkolait olivat koko ajan EK:lle mieluisampia kuin palkansaajien kanssa tehtävä kompromissi. EK:lla ei missään vaiheessa ollut mitään hävittävää eikä siksi myöskään kannustinta neuvotteluratkaisuun.

EK:n linjaa määräävät markkinauskovaiset haukat haluavat kaataa yhteiskuntamme peruspilareita: sopimusyhteiskunnan ja julkisen sektorin suojaverkot. Tilalle tulisi maailma, jossa vain vahvimmat pärjäävät.

EK:n haukkojen ei saa antaa määrittää Suomen tulevaisuutta. Pakkolakien avulla Suomea ei saada nousuun, vaan yhdessä sopimalla. Jos sanellaan, miten käy silloin työnteon motivaatiolle, työssä jaksamiselle, ja yhteen hiileen puhaltamiselle?’

* * *

Viime hallituskaudella alennettiin yhteisöveroa roimasti. Eteläranta 10:n herrat lupasivat, että nyt aletaan työllistää. Jo silloin me vasemmistossa pidimme yhteisöveron alennusta aivan liian suurena ja epäilimme vahvasti päätöksen työllistävää vaikutusta. Toivoimme toki olevamme väärässä. Valitettavasti emme olleet.

Yt-neuvottelut ja irtisanomiset ovat jatkuneet kiihtyvää tahtia. Ja samalla ensi vuonna on odotettavissa suurimmat osinkojuhlat liki kymmeneen vuoteen. Työllistävien investointien sijaan yritykset jakavat parantuneen tuottavuutensa hedelmät omistajilleen.

* * *

Hallitus haluaa nyt madaltaa suomalaisten koulutustasoa heikentämällä tuntuvasti tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä supistamalla kotimaista kysyntää. Näin viedään talouskasvulta edellytyksiä. Yliopistoihin kohdistuvilla leikkauksilla on myös suoria työllisyysvaikutuksia. Koko maassa irtisanomisuhan alla on yli 3000 yliopistojen työntekijää ja yksin Helsingin yliopistossa 1200.

Hallitus leikkaa lisäksi roimasti Tekesin rahoituksesta ja sen mahdollisuuksista kohdistaa voimavaroja pk- ja kasvuyritysten nousuun.

Nyt tarvittaisiin leikkausten sijaan uusia avauksia, jotka antavat vientisektorille tilaa kehittyä ja laajentavat viennin pohjaa. Uuden, kokonaisvaltaisen vientistrategian tulisi kiinnittyä vihreään teknologiaan, tieto- ja viestintäteknologiaan, bio- ja kiertotalouteen, palveluvientiin sekä vanhan metsä-, metalli- ja kemianteollisuuspohjan monipuolistamiseen ja näistä kaikista syntyviin uusiin työpaikkoihin.

Markkinoilta on kitkettävä verovälttelyyn ja työehtojen heikentämiseen perustuva kilpailu. Muuten rehelliset suomalaiset pienyrittäjät syrjäytyvät veroparatiiseja ja palkkojen polkemista hyödyntävien kansainvälisten suuryritysten tieltä.

* * *

Työvoimakustannusten alentamiseen olisi tarjolla parempiakin keinoja kuin leikkaaminen. Puutteelliseen työhyvinvointiin liittyvät kustannukset ovat Suomessa Työterveyslaitoksen arvion mukaan yli 40 miljardia euroa vuodessa. Tästä summasta ennenaikaisten eläkkeiden osuus on noin 18 miljardia ja sairauspoissaolojen osuus noin seitsemän miljardia euroa.

Lukua voitaisiin pienentää merkittävästi esimerkiksi varhaisen puuttumisen työterveyshuollolla, henkilöstön yhteisöllisyyttä ja vaikuttamismahdollisuuksia kehittämällä, työoloja, työn määrää ja työaikoja seuraamalla sekä johtajuutta parantamalla. Samalla tulisi tukea osatyökykyisten työllistämistä.

Työhyvinvointiin panostamisen sijaan hallitus aikoo lakkauttaa työkyvyn ylläpitämiseen ja työurien pidentämiseen tähdänneen AURA-kuntoutuksen, ennen kuin sitä ehdittiin edes aloittaa. Työterveyslaitoksella, josta löytyy parasta osaamista työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitoon, on jo aloitettu yt-neuvottelut.

* * *

Sukupuolten välinen tasa-arvo on tältä hallitukselta täysin unohtunut, ehkä tarkoituksella. Hallitus julistaa ohjelmassaan, että Suomessa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia. Kuitenkin hallituksen tähänastisista toimista päätellen tasa-arvoa ollaan monin tavoin ja rajusti heikentämässä.

Suuri osa hallituksen pakkolaeista ja muista työelämän heikennyksistä iskee erityisesti naisiin. Hallitus uhkaa muiden toimiensa ohella heikentää sairausajan palkkaa sekä leikata vuosilomia ja lomarahoja.

Sairauslomia ja pitkiä vuosilomia on eniten julkisella sektorilla, jolla palkat ovat yleensä matalampia. Kuntasektorilla jopa 80 prosenttia työntekijöistä on naisia. Naisvaltaisilla sosiaali- ja terveys- sekä kasvatusaloilla ei yleensä ole mahdollista työskennellä etänä tai mennä sairaana töihin.

Edellisten lisäksi hallitus haluaa sallia alle vuoden mittaiset perusteettomat määräaikaiset työsuhteet. Naisilla määräaikaisia työsuhteita on enemmän kuin miehillä. Erityisen korkea määräaikaisten työsuhteiden osuus on synnytysikäisillä naisilla. Myös vuorotteluvapaan ehtoja heikennetään. Naiset jäävät vuorotteluvapaalle selvästi miehiä useammin ja vapaan käyttö on yleisempää julkisella sektorilla.

Kokonaan oma lukunsa on hallituksen päätös puolittaa aikuiskoulutustuki ja muuttaa leikattu osuus lainaksi. Palkansaajajärjestöjen mukaan leikkaus veisi pieni- ja keskituloisilta mahdollisuuden aikuisopiskeluun ja näin romuttaisi käytännössä koko tuen. Lähes puolet tuen saajista opiskelee naisvaltaisella sosiaali- ja terveysalalla. Tuen saajista lähes 80 prosenttia on naisia.

Jotkut hallituksen suunnittelemat toimenpiteet näyttävät jopa siltä, että hallitus haluaa lisätä erityisesti naisten työttömyyttä. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen ja päivähoidon ryhmäkokojen suurentaminen johtavat Opetus- ja kulttuuriministeriön arvioiden mukaan noin 2300 työntekijän irtisanomisiin, puhumattakaan näiden toimien vaikutuksista perheen ja työn yhteensovittamiseen.

* * *

Samaan aikaan kun työttömyys kasvaa, hallitus leikkaa työllisyysmäärärahoja. Tämän vuoden työllisyysmäärärahat ehtyivät jo alkuvuodesta, ja sitä myöten loppuivat myös palkkatuki- ja starttirahapäätökset. Lukuisia uusia yrityksiä jäi perustamatta ja jo sovittuja palkkatukitöitä jäi saamatta.

Samalla työttömän kannalta paras vaihtoehto eli palkkaperustainen työllistäminen on vähentynyt, ja yhä useampi työtön velvoitetaan palkattomiin toimenpiteisiin. Siis töihin ilman oikeaa palkkaa.

Myös ELY-keskusten ja TE-toimistojen voimavaroja vähennetään. Tästä kärsivät eniten ne, joille henkilökohtaisesta avusta olisi eniten hyötyä.

* * *

Nuorisotakuun rahoituksen leikkaaminen hämmästyttää hallituksen toimista ehkä eniten kasvavan nuorisotyöttömyyden aikana. Vaikka nuorisotakuun kaikkiin tavoitteisiin ei viime hallituskaudella päästy, se on sisältänyt myös onnistumisia. Nuorten työttömyysjaksot on onnistuttu pitämään suhteellisen lyhyinä. Suomessa on nuorten pitkäaikaistyöttömyyttä vähiten kaikista EU-maista. Työttömyysjaksojen lyhyys ehkäisee tutkimusten mukaan nuorten syrjäytymistä.

Erityisen hyvin on toiminut etsivä nuorisotyö, joka on onnistunut tavoittamaan yli 20 000 syrjäytettyä nuorta joka vuosi. Näistä nuorista yli 15 000 on tarvinnut pitempää ohjausta, ja sitä on nuorisotakuun turvin pystytty heille antamaan. Etsivä nuorisotyö on myös saatu laajennettua koko maan kattavaksi. Nyt sen tulevaisuus on vakavasti uhattuna.

* * *

Työpaikkoja ei synny työttömiä ja muita hädänalaisia syyllistämällä, kuten hallitus tuntuu kuvittelevan. Keskellä massatyöttömyyttä työpaikkoja ei luoda työttömyysturvaa leikkaamalla ja sen vastikkeellisuutta lisäämällä. Ongelma on työpaikkojen puutteessa, ei työttömissä ihmisissä.

Suomalainen työttömyysturva on jo nyt ehdollista, ja lainsäädäntö edellyttää jokaiselta työttömältä aktiivista työnhakua ja lukuisia muita velvoitteita. Velvoitteiden rikkomisesta aiheutuvat sanktiot ovat ahkerassa käytössä, mutta työttömyys ei ole niiden avulla poistunut. Sen sijaan niillä on ajettu köyhyyteen erityisesti nuoria, joiden kohdalla järjestelmä on tiukin.

Työttömyysturvaa voidaan kehittää aktiivisemmaksi ilman työttömän syyllistämistä. Tarvitaan työttömyysturvan ja asumistuen suojaosan korottamista. Perustuloon siirtyminen mahdollistaisi lyhyidenkin työpätkien vastaanottamisen ilman ongelmia ja byrokratiaa.

Sen sijaan, että lyhyidenkin työpätkien vastaanottamista helpotettaisiin, on suureen saliin siirtymässä työttömyysturvalain muutos, jonka piti parantaa itsensä työllistäjien asemaa, mutta on käymässä juuri päinvastoin. Jatkossa esim. taitelijoiden ja luovien alojen työntekijöiden on entistä vaikeampi ottaa lyhyitä työpätkiä vastaan työttömyysturvan menettämisen pelossa. Tehdään palvelus työllisyydelle ja itsensä työllistäjille ja hylätään laki vielä tänä syksynä.

* * *

Työelämä muuttuu nopeassa tahdissa. Samoin työtehtävät ja ammattirakenteet muuttuvat. On entistä tärkeämpää pystyä päivittämään ammattitaitoaan tai opiskella kokonaan uusi ammatti. Työntekijöiltä vaaditaan joustoja, jolloin lasten päivähoidon tulisi olla joustavaa ja helposti saavutettavaa. Työelämässä on monia epävarmuustekijöitä, jotka uuvuttavat työntekijöitä. Työttömäksi voi joutua kuka tahansa, koska tahansa.

Tässä tilanteessa on käsittämätöntä, että hallitus haluaa vaikeuttaa aikuisopiskelua, heikentää päivähoidon laatua, huonontaa työttömien asemaa, lakkauttaa työssä olevien kuntoutuksen ja ennen kaikkea leikata työllisyysmäärärahoja tuntuvasti.

* * *

Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen:

”Eduskunta katsoo, että hallitus ei ota riittävän vakavasti maamme vaikeaa työllisyystilannetta eikä halua ryhtyä toimiin, jolla tilannetta oleellisesti korjattaisiin. Näillä perustein eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.”