Vihan ei pidä antaa sumentaa ajattelua

Terrori-iskut kaikkialla maailmassa ovat yhtä tuomittavia. Mutta on inhimillisesti ymmärrettävää, että iskut esimerkiksi Lontooseen, Pariisiin tai Brysseliin koskettavat meitä suomalaisia syvemmin. Paikat ovat meille tuttuja ja kaupungeissa asuu tuttuja ihmisiä. Itsekin olen tänään lähetellyt Brysseliin viestejä ja kysellyt, että onko kaikki kunnossa.

Terroristit pyrkivät aikaansaamaan vihaa, sekasortoa ja vastakkainasettelua. Ääri-islamistien eurooppalaisiin pääkaupunkeihin kohdistamat terrori-iskut ovat pyrkimys saada ihmiset kääntymään toisiaan vastaan ja kaventamaan länsimaisia arvoja, joita ääriryhmät vastustavat. Meidän vastauksemme näihin terroritekoihin ei voi olla sisäänpäin kääntyminen, vaan meidän pitää puolustaa entistä voimakkaammin vapautta ja demokratiaa.

Pelolle ja vihalle ei pidä antaa tilaa, vaikka on inhimillistä, että moni on huolestunut turvallisuudestaan ja on vihainen karmeiden terroritekojen tekijöille. Minäkin olen vihainen, mutta vihan ei pidä antaa sumentaa silmiä tai ajattelua.

Jotkut rasistit ja maahanmuuttovastaiset ovat jo tanssineet terrori-iskuun kuolleiden haudoilla, kun ovat liittäneet iskut suoraan maahanmuuttoon tai turvapaikanhakijoihin. Tarkoituksella he unohtavat kertoa, että hirmutekoja ei ole selitettävissä uskonnolla, ja että turvapaikanhakijoista valtaosa pakenee omista kotimaistaan juuri näitä raakalaisia, jotka eivät piittaa ihmisten hengestä.

Pohjoismaiden historian pahimman terroriteon teki nationalistinen ja fasistinen kantanorjalainen. Tänään Brysselissä tai aikaisemmin esimerkiksi Pariisissa tehdyt terrori-iskut ovat yhtä kuvottavia ja tuomittavia kuin esimerkiksi Utöyan terroriteko.

Meidän ei pidä hyväksyä eikä ymmärtää terrori-iskujen tekijöitä. Mutta sitä meidän pitää yrittää ymmärtää, mikä saa ihmisen fanaattiseksi ääri-islamistiksi tai fasistiksi, joka on valmis hirmutekoihin. Viime aikoina nähtyjen terrori-iskujen takana ovat monesti Euroopassa syntyneet ja kasvaneet ihmiset, jotka on värvätty ääri-islamistiseen liikkeeseen mukaan. Samalla tavalla levitetään myös äärioikeistolaista propagandaa ja aivopestään ihmisiä.

Mikä saa ihmisen lähtemään mukaan ääri-islamilaiseen tai äärioikeistolaiseen toimintaan? Ja mikä saa näistä vielä jotkut iskemään terroristisesti viattomia ihmisiä vastaan?

Helppoja tai yksinkertaisia vastauksia ei ole. Mutta joitain punaisia lankoja on. Jos nuori, yleensä mies, syrjäytetään yhteiskunnasta, on hän todennäköisempää riistaa ääriliikkeiden värväreille. Köyhyys, työttömyys, osattomuus, sivullisuuden tunne, negatiiviset kokemukset viranomaisista, rasismi… kaikki nämä ovat asioita, joita pitää pyrkiä korjaamaan. Yksinkertaista ja helppoa se ei ole, mutta silti näihin syihin on yritettävä löytää ratkaisuja.