Sipilän, Soinin, Stubbin ja Bernerin Suomessa kaikki on kaupan

Valtionyhtiöt ovat luoneet työtä ja vaurautta suomalaiseen yhteiskuntaan. Viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana tätä kansallisomaisuuttamme on hävitetty ulosmyynnillä. Voittajina ovat olleet ulkomaalaiset pelurit.

Hallitus ansaitsee kiitoksen siitä, että se kiinnittää ministerivaliokunnan linjauksillaan huomion valtion yritystoimintaan. Se nimittäin tulee tällä tavalla paljastaneeksi ne virheet, joita on tehty valtion omistamien yritysten – eli kansallisomaisuutemme – yksityistämisessä.

Hallituksen omistajapoliittisissa linjauksissa on hyvää se, ettei veroparatiisien käyttöä valtionyhtiöissä hyväksytä. Edellinen hallitus rajasi johdon bonuksia valtionyhtiöissä ja nyt hallitus haluaa pienentää johdon erokorvauksia.

Vasemmistoliitto vastusti ainoana puolueena talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa Fortumin Caruna-kauppoja, luonnollisen monopolin myymistä ulkomaalaisille pääomasijoittajille. Caruna-kauppojen virheistä maksaa sähkön käyttäjät kovan hinnan.

Onneksi muutkin ovat nyt heränneet ja jatkossa Gasumissa sekä Fingridissä valtion omistuksen pitää olla yli puolet. Herää kuitenkin kysymys, miksi vesivoimasta eli Kemijoki oy:stä ollaan valmiita luopumaan. Onhan vesivoima luonnollinen monopoli, jota tarvitaan kriisitilanteissa ja säätövoimana.

Nyt hallitus esittää, että tasaisesti hyvin tuottavaa Neste voitaisiin myydä lisää pois. Tuottavasta ja strategisesti merkittävästä yrityksestä saadaan hetkeksi rahaa ulos, mutta vähänkin pidemmällä tähtäimellä valtio häviää. Tämä ei ole järkevää talouspolitiikkaa.

* * *

Hallitus lupaa aivan liikaa sanoessaan, että se uskoo poliittisten linjauksiensa olevan ”kasvua luovaa omistajapolitiikkaa”. Sen esityksessä ”pannaan tase töihin” merkitsee valtion omaisuuden yksityistämistä luomalla uutta byrokratiaa omistamaan ja myymään valmista kansallisomaisuutta.

Hallituksen kaavailemassa ”kehittämisyhtiössä” onkin kysymys Keskustan vaalisloganista ”Suomi kuntoon”. Tosin kansalle ei kerrottu ennen vaaleja, että sloganin oikea versio oli ”Suomi myyntikuntoon”.

Hallituksen myyntilistalla ovat nyt mm. Posti, Neste, Kemijoki Oy, Arctia ja Altia. VR:n pilkkomista ja yksityistämistä suunnitellaan, ja myös Finnairin tulevaisuus puhututtaa. Altian myyntivaltuuksia vastustivat Vasemmistoliiton lisäksi viime kaudella keskusta ja perussuomalaiset, nyt ne ovat laittamassa samaa Altiaa ”kehittämisyhtiöön”.

Samaan aikaan hallitus on myös yhtiöittämässä yhteisiä sosiaali- ja terveyspalvelujamme sekä yhteisiä teitämme, raiteitamme ja vesiväyliämme. Kaikki on kaupan, kun Sipilä, Soini, Stubb ja Berner laittavat Suomea myyntikuntoon.

Pääministeri Sipilä on sanonut, että myyntivaltuuksien lisääminen ei ole sama asia kuin myyminen. Omistajaohjauksen korkein virkamies, entinen SYP:n tytäryhtiön johtaja Luxemburgissa, Eero Heliövaara sanoi kuitenkin torstaina mikä on asian laita: ”Myynneistä saatavia pääomia kierrätetään investointihin ja myynnistä saatavilla tuloilla rahoitetaan kärkihankkeita tämän vaalikauden aikana.”

Näissä linjauksissa ei kerrota missään, paljonko hallitus on myymässä kansallisomaisuutta esimerkiksi ns. kärkihankkeiden rahoittamiseen.

Joskus voi olla järkevää luopua jostain hankkiakseen toista tilalle, mutta kuten kokoomuksen oikean laidan edustaja Lehti viime torstaina kyselytunnilla totesi: ” Suomen valtio saa edelleenkin kymmenvuotista lainaa todennäköisesti alle prosentin korolla. Pitkässä juoksussa uuden teollisen ja yritystoiminnan käynnistäminen esimerkiksi Tekesin kehittämien ajatusten pohjalta voisi olla kansantaloudellisesti kaikista tuottavinta.”

* * *

Kymmenien vuosien ajan valtionyhtiöiden voitot käytettiin yhtiöiden uusien investointien tulorahoitukseksi. Ihmisiä työllistävän toiminnan seurauksena yhtiöiden voitoilla kasvatettiin niiden tuotannollista omaisuutta. Kun valtionyhtiöitä on myyty alehintaan koti- ja ulkomaisille sijoittajille, kansakuntamme aikaisempien sukupolvien työn tuloksia on siirretty yksityisomistukseen vastoin yhteistä etua.

Tässä on koko poliittisella kentällä peiliin katsomisen paikka. Suhteellisesti eniten valtion omaisuutta ovat myyneet Lipposen II, Vanhasen I sekä Stubbin tuore pätkähallitus. Virheitä on siis tehty ja niistä on syytä oppia.

Autokatsastus myytiin vuonna 2003 yksityisille 59 miljoonalla eurolla. Kolme vuotta myöhemmin yritys myytiin eteenpäin ulkomaalaisille pääomasijoittajille useilla sadoilla miljoonilla euroilla. Autonsa katsastukseen vievä näkee tämän laskussaan.

Suomen hallitukset ovat yhtiöiden alihintaisella myynnillä hävittäneet kansallisomaisuuttamme esimerkiksi Valmetista, Outokummusta ja Kemirasta. Kemira GrowHow myytiin norjalaiselle Yaralle summalla, jonka se sai takaisin suomalaisilta maanviljelijöiltä lannoitteiden hinnan korotuksilla lyhyessä ajassa. Samalla ohimennen annettiin kaupantekijäisinä vielä Savukoskella sijaitsevan Soklin malmivarannot.

Ehkäpä kaikkein surullisin esimerkkitapaus on Fortumin kohtalo. Valtio myi 37 prosenttia Fortumin osakkeista. Niistä lähes puolet meni suunnatuilla osakemyynneillä suoraan ulkomaalaisille ostajille.

Jos Fortumin osakkeita ei olisi myyty, sen osingot olisivat tulleet kokonaisuudessaan Suomen valtiolle ja valtio olisi saanut tähän päivään mennessä yli kolme kertaa enemmän tuloja Fortumista ja Neste Oilista kuin valtio sai yksityistämismyynnistä. Ja koko Fortum ja koko Neste olisivat edelleen kansallisomaisuuttamme.

Nyt hallitus esittää, että tasaisesti hyvin tuottavasta Nesteestä voitaisiin myydä lisää pois. Tuottavasta ja strategisesti merkittävästä yrityksestä saadaan hetkeksi rahaa ulos, mutta vähänkin pidemmällä tähtäimellä valtio häviää. Tämä ei ole järkevää talouspolitiikkaa.

* * *

Valtionyhtiöiden yksityistämisessä uusliberalistinen esikuva on Britannian edesmennyt pääministeri Margaret Thatcher. Sinänsä ei ole yllättävää, että hallitus tekee thatcheriläistä politiikkaa. Onhan Timo Soini nimennyt Thatcherin poliittiseksi esikuvakseen, Stubb sanonut olevansa sydämeltään thatcheriläinen ja Sipilä kertonut kilauttaneensa liikemieskavereilleen omistajaohjauslinjauksia tehdessään.

Mutta yksi asia oli jopa Thatcherille liikaa. Britannian postin, Royal Mailin, yksityistäminen oli Thatcherille ”a step too far”, askel liian pitkälle. Thatcher ilmoitti, ettei ”ole valmis myymään kuningattaren päätä”.

EU-eron partaalle maansa ajaneen Britannian tory-pääministerin David Cameronin hallitus on nyt yksityistänyt Royal Mailia, alihintaan ja kavereilleen. Tätä samaa linjaa näyttäisi ajavan Sipilän hallitus. Tosin miksipä ei. Ovathan perussuomalaiset Cameronin konservatiivipuolueen ryhmätovereita europarlamentissa.

Sipilän hallitus on valmis luopumaan 49,9 prosentista Postin osakkeista. Posti voidaan pilkkoa tai viedä pörssiin.

Posti on peruspalvelu, jossa voitot tehdään suurissa kaupungeissa ja kustannukset tulevat haja-asutusaluilta. Näitä tasataan yrityksen sisällä.

Postin pilkkominen johtaisi kermankuorintaan, jossa yksityiset tekevät kannattavasta toiminnasta voittoa ja veronmaksajat kustantavat kannattamattoman toiminnan. Tämä voi johtaa yleispalvelun heikentämiseen.

Viisipäiväisestä jakelusta luopuminen olisi erityisen kova isku sanomalehdille ja pienille yrittäjille, sekä tietenkin työllisyydelle. Jo nyt valtionyhtiö Posti on kohdellut todella huonosti työntekijöitään, jatkossa tämä vain pahenisi.

* * *

Hallituksen omistajapoliittiset linjaukset olisivat tarjonneet mahdollisuuden kestävään ja pitkäjänteiseen politiikkaan, jossa olisi ollut lähtökohtana kansallisomaisuuden pitkäjänteinen kartuttaminen. Virheistä olisi voitu ottaa opiksi.

Valitettavasti hallitus on valinnut linjan, jossa Suomea laitetaan myyntikuntoon. Kansallisomaisuutemme tuhoaminen ei ole taloudellisesti järkevää eikä Vasemmisto voi tukea järjettömyyksiä.