Millaisen Euroopan haluamme?

Tänään eduskunnan suuressa valiokunnassa käsitelty hallituksen EU-vaikuttamisstrategia nostaa esille Euroopan keskeisiä haasteita. Hallituksen esittämät vastaukset haasteisiin ovat valitettavasti epätyydyttäviä tai vääränsuuntaisia, eikä haasteita ole asetettu oikeisiin mittasuhteisiin.

Euroopan perimmäisimpiä ongelmia eivät ole pakolaisuus tai terrorismi. Ne ovat seurausta konflikteista ja kriiseistä, erityisesti Euroopan lähialueilla. Terrorismi on suuri ongelma ja sitä vastaan kaikkien tulee toimia yhdessä. Pakolaisuuteen ja terrorismiin ainoa kestävä ratkaisu on rauhanvälittäminen ja ihmisten elinolosuhteiden parantaminen.

Euroopan perimmäisiä ongelmia ovat tällä hetkellä pitkään jatkunut investointilama ja työttömyys, ilmastonmuutos seurauksineen, sekä kansallismielisyyden ja äärioikeiston nousu. Nämä kaikki osaltaan johtavat myös siihen, että EU ei ole pystynyt riittävästi puuttumaan pakolaisuuden syihin. Terrorismi kumpuaa EU:n sisällä osattomuuden tunteesta.

Suomella on oltava selkeä visio siitä, millaisen EU:n haluamme pitkällä aikavälillä. Suomen ei tule tyytyä passiivisena reagoimaan asteittaisiin esityksiin ja myötäilemään komission huonoja esityksiä, tai pahimmillaan vesittämään komission hyviä esityksiä.

Suomen on aktiivisesti kehitettävä EU:ta pohjoismaisten arvojen mukaiseksi yhteisöksi, joka edistää työllisyyttä, suojelee työntekijöiden oikeuksia globaalin talouden puristuksessa, kunnioittaa sotien ja vainon vuoksi pakoon lähteneiden ihmisoikeuksia, irtisanoutuu ääriliikkeiden väkivallasta ja rasismista, sekä edistää kunnianhimoista ympäristön- ja ilmastonsuojelua ja turvaa kansalaisten sosiaalisia oikeuksia.

Hallituksen strategia nostaa pakolaisuuden Euroopan keskeisimmäksi haasteeksi ja korostaa ratkaisuna ulkorajojen valvontaa, ja pitää hyväksyttävänä sisärajojen palauttamista. Kuitenkin juuri tämä on murentamassa EU:n perimmäistä ideaa vapaasta liikkuvuudesta ja siten pahentaa koko alueen talousongelmia pidemmällä aikavälillä. Rajavalvonnan palauttaminen jopa Pohjoismaiden välille osoittaa kuinka kauas ideaalista EU on ajautunut. Ihmisoikeuksia polkevan Turkin kanssa tehty pakolaissopimus on häpeällinen. Onko EU valmis luopumaan lyhytnäköisesti sen keskeisestä arvopohjasta: ihmisoikeuksista, demokratiasta ja sananvapaudesta?

Euroopan talous- ja rahaliiton on oltava ihmisille hyödyllinen projekti, ei demokratiaa kaventava tai järkevää talouspolitiikkaa estävä pakkopaita. Myöskään voimapolitiikkaan hyvinvoinnin kustannuksella turvautuvan ja arvaamattoman Venäjän ei pidä antaa provosoida EU-maita unionin militarisointiin, tai käyttämään unionia voimapolitiikan välineenä. Päinvastoin, talousyhteisönä EU:n on jatkossakin edustettava nimenomaan pehmeää vakauttavaa voimaa.

***

Euroopan talous- ja rahaliitto EMU on oleellisesti erilainen kuin Suomen liittyessä siihen vuonna 1999, ja yhteisvaluutan rakenteelliset ongelmat ovat paljastuneet. Euro on valuuttana osoittautunut liian vahvaksi reuna-alueille, ja rahaliiton sisäiset epätasapainot luovat näille maille pysyvän rakenteellisen ongelman ja vaihtotasealijäämän.

Nykyisten talouskurisääntöjen mielekkyys on kyseenalaistettava, ja ryhdyttävä määrittelemään niitä EU:ssa uudelleen talous- ja työllisyyspolitiikan liikkumavaran lisäämiseksi. Talouskurin on voitava joustaa korkean työttömyyden vuoksi.

Euroopan keskuspankin tärkeimmäksi tehtäväksi on otettava työttömyyden vähentäminen ja korkean inflaation lisäksi on puututtava myös liian alhaiseen inflaatioon. Jäsenmaille on annettava mahdollisuus lainata rajoitetusti suoraan keskuspankista niiden omistusosuuden suhteessa.

Sijoittajanvastuuseen perustuva vahva pankkiunioni tarvitaan katkaisemaan pankkien ja valtioiden välinen kytkös, jonka seurauksena yksittäisen jäsenmaan veronmaksajat ovat vastanneet kriisipankkien pelastamisesta. Suunnitellut toimet eivät kuitenkaan riitä vaan tarvitaan järeämpiä keinoja. Tulevien pankkikriisien välttämiseksi myös investointi- ja talletuspankkitoiminta on erotettava toisistaan.

Euron rakenteelliset ongelmat tulee nostaa EU:n päätöksentekopöydälle välittömästi. Jos muutoksia ei saada aikaan, on kaikissa euromaissa järjestettävä kansanäänestys valuutan tulevaisuudesta ja alettava valmistella todellista mahdollisuutta euron purkamiselle.

***

Suomen pitää EU:ssa tehdä kaikkensa, jotta yhteisellä lainsäädännöllä veroparatiisitalous lopetetaan. Euromaista Luxemburg ja Alankomaat kuuluvat pahimpien veroparatiisien joukkoon. Ns. Panama-paperien myötä veroparatiisitalouden ongelmat ovat tulleet näkyviksi ja niiden sulkemiselle olisi myös poliittista tukea.

On positiivista, että EU:n komissio on vihdoin herännyt veronkierron vastaisiin toimiin. Hallituksen strategiassa kuitenkin esitetään lähinnä huolia näiden toimien vaikutuksesta kansalliseen kilpailukykyyn ja tuloverotuksen toimivaltaan. Toisin sanoen Suomi tyytyy varauksellisesti komission esityksiin, mutta ei esitä niitä voimakkaampia keinoja.

Veroparatiisitalouden ja jäsenmaiden välisen tuhoisan verokilpailun torjumiseksi tarvitaan välttämättä Euroopan laajuisia minimitasoja verotukseen. Suomen tulisi myös ajaa sanktioita omistusten piilottamisesta hallintarekistereihin, ja Suomen hyvä malli on laajennettava koko Euroopan unioniin. EU:ssa toimivat yritykset on velvoitettava avaamaan tiedot niiden voitoista, työntekijöistä, varoista ja maksamista veroista maakohtaisesti. On säädettävä EU:n laajuinen rahoitusmarkkinavero. Tarvitaan myös kansainvälinen sopimus verokaavasta, jolla poistettaisiin ylikansallisilta yrityksiltä siirtohinnoittelun hyödyt.

***

Hallituksen strategiassa ei näy se laaja kritiikki, mitä Yhdysvaltojen ja EU:n välinen vapaakauppa- ja investointisopimus TTIP on herättänyt niin kansalaisissa, julkisessa keskustelussa kuin eduskunnassa. Hallituksen tavoite on saattaa neuvottelut TTIP:stä päätökseen mahdollisimman pian. Sopimukseen sisältyvän ongelmallisen investointisuojan ja riidanratkaisun osalta hallitus tyytyy siihen, että ”riidanratkaisumenetelmien tasapuolisuuteen ja kustannustehokkuuteen on kiinnitettävä huomioita.”

Paljon parempi lähtökohta on eduskunnan lakivaliokunnan yksimielinen lausunto (LaVL 6/2016), joka suhtautuu kriittisesti TTIP:n ja erityisesti esitetyn investointisuojan ja riitojenratkaisun hyötyihin:

”Suomi tarjoaa ilman sopimuksiakin ulkomaisille investoinneille hyvän toimintaympäristön, eikä investointisuojasopimuksen puuttuminen ole estänyt investointien tekemistä unionista Yhdysvaltoihin tai toisinpäin. […] Euroopan unionin jäsenvaltiot ja Yhdysvallat ovat demokratioita ja kehittyneitä oikeusvaltioita, joiden kansallisiin tuomioistuimiin riitojen ratkaisussa tulee lähtökohtaisesti voida luottaa.[…] ei välttämättä ole tarpeen eikä perusteltua sopia erityisestä riitojenratkaisusta investointisuojariitojen käsittelyä varten […] Investointisuojariitojen käsitteleminen kansallisissa tuomioistuimissa tulisikin olla ensisijainen ratkaisu. Jatkokäsittelyssä tulisi arvioida, olisiko vapaakauppasopimusta mahdollista toteuttaa ilman erillistä riitojenratkaisumenetelmää ja luottaa kansallisten oikeusjärjestelmien toimivuuteen.”

***

Parisiin ilmastosopimus on historiallinen onnistuminen kansainväliseltä yhteisöltä. Nyt Pariisin sopimuksen tavoitteet on siirrettävä konkreettisiksi teoiksi. EU:n tämänhetkinen tavoite on vähentää ilmastopäästöjä 40 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Vaikka tämä tavoite on kunnianhimoinen, ei se riitä rajaamaan lämpötilan nousua selvästi alle 2 asteen.

Suomen tulee edistää sitä, että EU asettaisi omaksi tavoitteekseen 50 % päästövähennys vuoteen 2030 mennessä. Silloin vuoteen 2050 mennessä tarvittavat seuraavat päästövähennykset eivät olisi liian vaikeita saavuttaa. Etupainotteinen toiminta avaa EU:lle markkinajohtajan aseman energiansäästön ja uusiutuvan energian kentällä. Uusiutuvien energialähteiden kuten biomassan kestävyyskriteerien on perustuttava tuoreimpaan tieteelliseen tietoon.

***

Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sektoreilla Suomen tulee huolehtia kansallisesta liikkumatilastaan. Lissabonin sopimuksen avunantolauseketta sovellettiin ensi kerran Pariisin terrorihyökkäysten jälkeen marraskuussa 2015. On tärkeää, että jäsenmaat itsenäisesti päättävät avunannon muodosta. Jäsenmaiden keskinäinen avunanto ja solidaarisuus eivät myöskään saa johtaa itse EU:n militarisointiin.

Puolustustutkimuksen kehittäminen voi tarkoittaa EU-integraation laajentamista ja syventämistä olennaisella tavalla. Suomen ei ole syytä syventää ja laajentaa EU-integraatiota puolustuspolitiikan sektorille eikä osallistua sen rahoitukseen.