Helsinkiläiset ansaitsevat parempaa asuntopolitiikkaa

Kohtuuhintaisen asumisen ja kunnollisen asunnon pitää olla perusoikeus jokaiselle helsinkiläiselle ja suomalaiselle. Valitettavasti tämä perusoikeus ei toteudu Helsingissä. Meillä on suuri määrä asunnottomuutta ja kohtuuttoman iso osa ihmisten käteen jäävistä tuloista menee asumiseen.

Kohtuullista olisi, että asumiskustannukset olisivat korkeintaan neljäsosa käteen jäävistä tuloista. Valitettavasti tämä kohtuuhintaisen asumisen määritelmä ei toteudu suurelle osalle helsinkiläisiä. Isolla osalla helsinkiläisiä menee jopa yli puolet käteen jäävistä tuloista vuokranmaksuun tai asuntolainan lyhentämiseen.

Me tulisimme huomattavasti paremmin toimeen Helsingissä, jos asumiskustannukset olisivat kohtuullisemmat. Asumiskustannusten alentaminen tai edes nousun jäädyttäminen olisi helsinkiläisten kannalta huomattavasti isompi asia kuin pieni korotus perusturvaan tai palkkoihin.

Kohtuuttoman korkeat asumiskustannukset johtavat myös siihen, että moni helsinkiläinen joutuu muuttamaan pois kotikaupungistaan. Pienipalkkaisilla kaupungin omilla työntekijöillä tai esimerkiksi palvelualoilla työskentelevillä on suuria vaikeuksia tulla palkallaan toimeen Helsingissä.

Monet keskituloisetkin lapsiperheet joutuvat muuttamaan kotikaupungistaan, kun palkka ei riitä asumiskustannuksiin. Helsinkiin sitten sukkuloidaan töihin, aikaa menee työmatkoihin. Tämä ei ole työssäkäyvien eikä varsinkaan heidän lapsiensa etu.

Helsingin asumisen kalleus vaikuttaa myös yrityksien toimintamahdollisuuksiin, ainakin kahdella tavalla. Pienet yrittäjät kärsivät siitä, että ylikorkeat asumiskustannukset leikkaavat ostovoimaa ja näin pienten yrittäjien työllisyyttä. Yritykset ovat myös huolissaan osaavan työvoiman riittävyydestä tulevaisuudessa, kun työntekijöillä ei ole varaa asua Helsingissä.

* * *

Meillä valtuutetuilla on keskeinen rooli siinä, että Helsingissä on riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja. Me tarvitsemme lisää erityisesti vuokra-asuntoja, asumisoikeus- ja osaomistusasuntoja sekä Hitas-omistusasuntoja.

Tähän pystymme vaikuttamaan kaavoituksella ja maankäytöllä. Helsingin kaupungilla on kaavoitusmonopoli, me määrittelemme tonttien käytön ja Helsingin kaupunki omistaa myös valtaosan kaupungin alueella olevasta tonttimaasta. Jokainen puolue oikealta vasemmalle on ollut huolestunut asumisen kustannuksista. Vastaako nyt käsittelyssä oleva asunto-ohjelma huoleen ja täyttääkö se niitä lupauksia, joita lähes jokainen puolue on antanut kohtuuhintaisen asumisen edistämisestä?

Asunto-ohjelma ei vastaa Helsingin asunto-ongelmaan. Päinvastoin, se pahentaa joltain osin sitä nykyisestä. Siksi Vasemmiston valtuustoryhmä onkin tehnyt järjestelmässä näkyvät vastaesitykset asunto-ohjelmaan. Käyn niistä läpi keskeisimmät.

* * *

Kun lukee asunto-ohjelmaa, herää kysymykset: Mihin kokoomus on unohtanut yritykset, joiden puolesta puolue niin voimakkaasti puhuu? Mihin vihreät ovat unohtaneet lapsiperheet, joiden puolustajana puolue haluaa esiintyä niin Helsingissä kuin valtakunnallisesti? Mihin sosiaalidemokraatit ovat unohtaneet työläiset, jotka haluaisivat asua ja työskennellä kotikaupungissaan?

Kohtuuhintaisen asumisen kannalta oleellista on asuntorakentamisen määrä ja asuntomuotojakauma. Asuntorakentamisen määrää ollaan kasvattamassa, mutta auttaako se kohtuuhintaisen asumisen tavoitetta? Aikaisempi asunto-ohjelma ei sekään ole tuottanut riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja, ja nyt ollaan lisäämässä kovanrahan asuntotuotantoa entisestään.

Asunto-ohjelmassa varataan asuntorakentamisesta peräti 45 prosenttia sääntelemättömälle vuokra- ja omistusasuntotuotannolle ja vain 25 prosenttia ara-vuokra-asuntotuotannolle.

Jos kaupunginvaltuustolla on aito halu huolehtia kohtuuhintaisesta asumisesta, pitää kaikkia asuntoja kaikilla hallinta- ja rahoitusmuodoilla rakentaa yhtä paljon: kolmasosa ara-vuokra-asuntoja, kolmasosa välimuodon asuntoja ja kolmasosa säätelemättömiä vuokra- ja omistusasuntoja. Samalla kaupungin oman asuntotuotannon tavoitetta nostetaan.

Tämä merkitsisi sitä, että kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen olisi Helsingissä huomattavasti suurempaa ja kovanrahan asuntojen rakentaminen vähäisempää. Tämä olisi omiaan pitämään asumisen hintaa kurissa. Onneksi ensi viikon valtuustossa pääsemme korjaamaan äänestyksessä tämän asunto-ohjelman suurimman epäkohdan.

Kukaan asumisen kohtuuttoman kovasta hinnasta huolestuneen sormi ei voi mennä vihreälle napille. Vain punaista nappia painamalla puheiden takana on myös uskottavuutta.

* * *

Suomen hallitus kaavailee 10 vuoden lyhyttä korkotukimallia. Tämä merkitsisi sitä, että jo kymmenen vuoden päästä valmistumisesta asunnot vapautuisivat myyntiin tai niissä voitaisiin nostaa merkittävästi vuokria. Tällaisen mallin käyttöönottaminen on hyvin lyhytnäköistä.

Lyhyellä korkotukimallilla ajatellaan pystyttävän kiihdyttämään kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamista. Näin saattaakin tapahtua, mutta melko lyhyellä tähtäimellä mennään ojasta allikkoon.

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarve on pysyvää, ei tilapäistä. Jos nyt rakennetaan vain lyhyellä korkotukimallilla vuokra-asuntoja, olemme kymmenen vuoden päästä entistä hankalammassa tilanteessa, kun kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja poistuu markkinoilta.

Siksi Vasemmiston ryhmä esittääkin, että Suomen hallituksen kaavailemaa 10 vuoden lyhyttä korkotukimallia ei käytetä Helsingissä, sillä tarpeemme kohtuuhintaisesta vuokratuotannosta on pidempiaikaista. Esityksen tultua julki kaupunki tarkastelee vaihtoehtoja selvittääkseen Helsinkiin soveltuvaa välituotantomallia.

* * *

Asunto-ohjelmasta olisi tullut huomattavasti tasapainoisempi, jos kaikki puolueet olisi aidosti otettu mukaan neuvotteluihin. Kun näin ei syystä tai toisesta haluttu tehdä, joudumme me nyt yhdessä valtuustossa äänestysten kautta parantamaan ohjelmaa.

Asuntopoliittinen ohjelma määrittää seuraaviksi vuosiksi, toteuttaako Helsinki asuntopolitiikkaa, joka on tavallisten pieni- ja keskituloisten helsinkiläisten etu. Asuntopolitiikka on varmasti yksi suurimpia kysymyksiä ensi kevään kuntavaaleissa. Jotta jokainen puolue voisi mennä selkä suorana vaaleihin eikä luimuillen välttää asuntopoliittista keskustelua, viikon päästä valtuustossa on syytä äänestää Vasemmiston esitysten puolesta.

Se on kaikkien helsinkiläisten yhteinen etu. Helsinkiläiset tarvitsevat ja ansaitsevat parempaa asuntopolitiikkaa.

Vasemmiston ryhmäpuhe 15.6.2016 Helsingin kaupunginvaltuustossa.