Veronmaksajat kustantavat Guggenheimin – varma voittaja New Yorkin säätiö

Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi maanantaina Guggenheim-diilin äänin 8-7. Vasemmisto teki hylkäysesityksen, jota kannattivat demarit, 1/3 vihreistä ja perussuomalainen. Helsingin kaupunginvaltuusto päättää asiasta lopullisesti ensi viikon keskiviikkona 30.11.

Äänestyksestä odotetaan hyvin tiukkaa. Ratkaisevaa on, miten vihreät ja demarit äänestävät. Onko vihreiden enemmistö Guggenheimin takana? Entä kuinka moni demari äänestää Guggenheimin puolesta?

*
Vasemmisto on toivottanut Guggenheimin tervetulleeksi, yksityisellä rahalla. Nyt on annettu ymmärtää, että yksityisen rahoituksen osuus on merkittävä. Näin ei talouslukuja tarkastellen kuitenkaan ole.

Guggenheimin lobbariksi palkattu viestintätoimisto Miltton on käärinyt uudelle diilille kauniimmat päällyspaperit, mutta talouslukuja edes vähän päältä katsoessa näkee, ettei vihreiden tai demareiden viimeksi asettamat reunaehdot täyty.

Guggenheim käy edelleen syvällä veronmaksajien taskuilla. Sinänsä taiteen julkisessa tuessa ei ole mitään pahaa. Päinvastoin mielestäni kuntien ja valtion pitää rahoittaa taidetta ja kulttuuria.

Minua on hämännyt koko Guggenheim-hankkeen ajan se epärehellisyys ja salailu, joka Guggenheimin ympärillä on ollut. Jo se olisi hyvä syy vastustaa hanketta, avoimen valmistelun ja rehellisen päätöksenteon puolustaminen. Tämäkään ei ole kuitenkaan pääasiallinen vastustukseni syy.

*
Minun perusteeni Guggenheim-diilin vastustamiseen liittyvät taidepolitiikkaan ja talouteen.

Olen suuri nykytaiteen ystävä. Olen ”taidekeräilijä”, ainakin jos mittarina on se, ettei minulla ole tilaa seinillä kaikelle hankkimalleni taiteelle. Vierailen käytännössä viikoittain taidemuseoissa tai -gallerioissa. Olen käynyt nauttimassa taiteesta useasti sekä New Yorkin että Bilbaon Guggenheimeissa. Kävisin varmasti nauttimassa myös Helsingin Guggenheimissa, jos vastustuksestamme huolimatta se päätetään rakentaa.

Rehellisesti sanottuna en ole koskaan Guggenheimeissa kokenut mitään järisyttäviä taidekokemuksia. Paljon hienompia olen kokenut esimerkiksi tänäkin vuonna Kiasmassa ja HAM:ssa.

Guggenheimin rakentamiseen panostetaan nyt ilmoitetun mukaan 80 miljoonaa euroa Helsingin varoja. Lisäksi valtionapua sekä kaupungin tukea annetaan Guggenheimin käyttömenoihin 20 vuoden aikana suoraan noin 45 miljoonaa euroa.

Vaikka mitä muuta sanotaan, on tämä pois muiden helsinkiläisten ja suomalaisten taidemuseoiden rahoituksesta ainakin osittain. Mietin miten hienoja uusia kokoelmahankintoja ja näyttelyitä voitaisiinkin tehdä, jos edes osa tästä rahasta sijoitettaisiin suomalaisiin museoihin.

Minua hämää myös suuresti, että Guggenheim ei ylipäätänsä ole niinkään taidehanke vaan sitä perustellaan turismi- ja elinkeinohankkeena. Missään vaiheessa ei ole edes mietitty, mikä olisi vaihtoehtoinen hanke.

Mitä jos Guggenheimin sivutoimipisteen sijaan rahat käytettäisiin esimerkiksi uuden nykytaiteen hankkimiseen ja Helsingistä tehtäisiin mielenkiintoisen uuden nykytaiteen keskus kiertävien näyttelyiden, jotka on jo nähty muualla, esittelyn sijaan?

Tai kun Guggenheimin profiiliksi on mietitty arkkitehtuuria ja designiä (joista Suomi tunnetaan maailmalla), kannattaisiko panostaa nyt erittäin huonoissa tiloissa toimiviin omiin arkkitehtuuri- ja designmuseoihimme?

*
Sitten talouslukuihin. Kaupunki laittaa Guggenheimiin suoraan rakentamiseen ja ylläpitoon noin 98 miljoonaa euroa ja valtio 26 miljoonaa euroa 20 vuoden aikana. Lisäksi Helsinki tukee hanketta epäsuorasti 112 miljoonalla eurolla.

Vastapainona yksityiseltä puolelta rahaa tulee suoraan 20 miljoonaa euroa, lainaa otetaan 35 miljoonaa euroa ja yksityiset säätiöt sijoittavat 15 miljoonaa euroa. Ei ”ihan” täyty vihreiden ehto, että yksityistä rahaa on vähintään puolet.

Jos Guggenheimin rakentaminen maksaa enemmän kuin 130 miljoonaa, mitä voi pitää vähintäänkin todennäköisenä, kasvaa Helsingin maksuosuus entisestään.

Lisäksi kävijämääräarvio, 550 000 maksavaa asiakasta vuodessa 20 vuoden ajan, on lievästi sanottuna kunnianhimoinen. Tähän eivät kaikkien aikojen parhaimpanakaan vuonna ole päässeet Kansallisgallerian kolme museota (Ateneum, Kiasma ja Sinebrychoff) edes yhdessä, vaikka lipunhinnat ovat selvästi alemmat ja museokorttilaiset lasketaan myös maksaviksi asiakkaiksi.

Myöskään erittäin arvostetut ja tunnetut pohjoismaiset modernin taiteen museot eivät pääse lähellekään niitä lipputuloja, joihin Helsingin Guggenheimin talous perustuu.

New Yorkin Guggenheimissa kävi viime vuonna n. 850 000 vierasta. Siis museoketjun ykkösmuseossa miljoonakaupungissa, jossa vierailee vuosittain kymmeniä miljoonia turisteja.

Kun kävijä- ja tuotto-odotukset ovat täysin epärealistisella pohjalla, kuka maksaa todennäköiset tappiot? No veronmaksajat tietenkin.

*
Mutta on tässä Guggenheim-diilissä yksi varma voittaja, New Yorkissa toimiva Guggenheim-säätiö. Se tulee saamaan franchisemaksuja ja hallintokulujen korvauksia joka tapauksessa kymmeniä miljoonia euroja, menestyi Helsingin Guggenheim tai ei.

Kuka on valmis hyväksymään tällaisen Guggenheim-diilin? Sitä pitää kysyä erityisesti niiltä vihreiden ja demareiden valtuutetuilta, jotka pohtivat vielä kantaansa.

Minä tulen äänestämään valtuustossa Guggenheim-diiliä vastaan.