Raskone-selitys herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia

Kansanedustajien kirjallisiin kysymyksiin pitäisi pyrkiä vastaamaan mahdollisimman laajasti ja seikkaperäisesti. Olisi demokratian ja avoimuuden kannalta arvokasta, jos ministerin allekirjoittama teksti antaisi enemmän vastauksia kuin herättäisi uusia kysymyksiä.

Vuoden alussa esitin kirjallisen kysymyksen valtionyhtiö Raskoneen myymiseen liittyvistä epäselvyyksistä. Ministeri Lintilän vastaus oli valitettavasti kovin suppea ja siinä jaettiin vain tipottain informaatiota. Se herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia.

Perustelut asiakirjojen salaukselle näyttävät avoimuusperiaatteen kannalta nurinkurisilta. Eikö lähtökohtaisesti olisi syytä pyrkiä palvelemaan mahdollisimman laajaa avoimuutta niin, että pyritään julkistamaan omatoimisesti mahdollisimman paljon tietoa, eikä pantata tietoa ja odoteta mahdollista valitusta?

Ministerin vastauksessa olisi syytä pyrkiä avaamaan laajemmin paljon puhututtaneen kaupan taustoja.

Erityisesti lisätäsmennystä kaipaa Raskoneen arvonmääritys ja myyntihinta, jota mm. Kauppalehden analyytikko on luonnehtinut ostajan kannalta edulliseksi lähes kaikilla perinteisillä arvostusmittareilla mitattuna. Analyytikon mukaan yritys myytiin noin puoleen hintaan pelkästään omaisuutensa arvoon nähden.

Ministerin vastaus jättää käytännössä kokonaan auki sen, myytiinkö Raskone alihintaan vai ei.  Vaikka myyntihinta oli vastauksen mukaan parempi kuin aiemmin saaduissa muutamissa tarjouksissa, jää epäselväksi ylittikö se neuvonantajan tekemän arvonmäärityksen ja mihin hintaan arvonmäärityksessä ylipäätään päädyttiin.

Avoimeksi jää myös se, millä menetelmällä Raskoneen potentiaalisia ostajia on kartoitettu ja kuinka on mahdollista, että Scanian ja Volvon kaltaisten suurten toimijoiden ostokiinnostusta ei heidän mukaansa oltu tiedusteltu.

Siksi jätin tänään uuden kirjallisen kysymyksen, johon toivon tällä kertaa saavani vastauksen.