Demokraattista oikeusvaltiota pitää puolustaa aina

Viime vuosina ”länsimaissa” yhteiskunnat ovat alkaneet jakaantua yhä enemmän henkisesti ja poliittisesti. Kaikkein voimakkaimmin tämä taantumus näkyy Yhdysvalloissa, mutta sieltä se on levinnyt myös Eurooppaan.

Yhdysvalloissa tilanne vaikuttaa todella rajulta. Arvot ja poliittiset näkemykset hajottavat perheitä ja sukuja. Ihmiset eivät enää keskustele toista mieltä olevien kanssa. Tilanne on kärjistynyt jo siihen, että aseelliset poliittiset ryhmittymät liikkuvat kaduilla.

Yhdysvaltain kulttuurinen vaikutus on ollut vuosikymmeniä aivan keskeinen maailmassa. Euroopassa seurataan Yhdysvaltain vaikutteita ja erityisesti populistinen oikeisto ja äärioikeisto on imenyt ja omaksunut teemat ja toimintatavat Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpilta ja yhdysvaltalaiselta konservatiivioikeistolta.

On omanlaisensa paradoksi, että itseään ”kansallismielisiksi” kutsuvat ovat hylänneet suomalaisen poliittisen kulttuurin ja halunnut korvata sen valtamerentakaisella tuontitavaralla.

*

Olen työskennellyt eduskunnassa 15 vuotta, joista viimeiset reilut 13 vuotta kansanedustajana. Poliittinen ja henkinen ero on kasvanut merkittävästi näiden vuosien aikana. Edelleenkin kaikki tervehtivät toisiaan ja keskustelevat toistensa kanssa, mutta muutos 10 vuoden takaisesta on huomattava.

Suomalaisen yhteiskunnan ja politiikan vahvuus on ollut se, että eri lailla ajattelevien ihmisten kanssa on tultu toimeen ja voitu tehdä yhteistyötä. Ulkomailla on monesti hämmästelty, miten laidasta laitaan olevat edustajat voivat muodostaa hyvähenkisiä delegaatioita, jotka pystyvät tuomaan yhteisiä ja eriäviä näkemyksiä rauhallisesti ja asiallisesti esille.

Suomalaista poliittisen yhteistyön mallia on arvosteltu välillä liiallisesta konsensushakuisuudesta. Pidän sitä kuitenkin parempana kuin sellaista kulttuuria, jossa ei voi luottaa toisten toimintaan. Vaikka poliittisista sisällöistä ollaan täysin vastakkaista mieltä, on esimerkiksi eduskunnassa ja valtuustossa hyväksytty tietyt toimintatavat. Koko eduskunnan toiminta on perustunut herrasmiessopimuksiin, joista on pidetty kiinni, vaikka ollaan eri mieltä. Anna Kontula on kirjoittanut hyvän kirjan näistä kirjoittamattomista säännöistä.

Olen huolestunut siitä, miten suomalaisessa politiikassa on hajoamassa se, että tiettyjä yhteisiä pelisääntöjä kaikki kunnioittavat vaikka ollaan politiikasta eri mieltä.

*

Mikä sai tätä kaikkea pohtimaan? Kun on katsonut kommentointia lauantain Elokapina-mielenosoituksesta, olen todella huolestunut siitä, miten jakaantunut yhteiskuntamme näyttäisi olevan.

On selvää, että ihmiset suhtautuvat eri lailla siihen, onko tarpeellista osoittaa mieltä ja juuri niistä teemoista, joista lapset ja nuoret osoittavat mieltä. Olen kuitenkin ajatellut, että jaamme varsin laajasti Suomessa demokratian puolustamisen ja oikeusvaltioperiaatteen. Meillä on perustuslailla ja kansainvälisillä sopimuksilla taattu sananvapaus ja kokoontumisenvapaus.

Olen ajatellut, että Suomessa varsin laajasti jaamme käsityksen, ettei rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan saa käyttää väkivaltaa.

Mielenosoitus ei voi olla laiton tai luvaton, koska meillä on kokoontumisenvapaus. Sen sijaan mielenosoittajat voivat toimia laittomasti ja poliisilla on oikeus puuttua mielenosoituksiin. Jos mielenosoittajat eivät noudata poliisin käskyjä, poliisi voi ottaa kiinni ja antaa niskuroinnista sakot. Mutta poliisin keinojen pitää olla aina suhteessa tilanteeseen. Olin jotenkin ajatellut, että tämän peruslähtökohdan jakaa lähes kaikki Suomessa.

Olen nyt kaksi päivää joutunut kuitenkin lukemaan kansanedustajien näkemyksiä, joiden mielestä maassa istuvien lasten ja nuorten kaasuttaminen on ihan kohtuullista, jos eivät tottele poliisien käskyjä. Ja näiden vanavedessä olen joutunut lukemaan kymmeniä ja kymmeniä kommentteja, joissa hekumoidaan mielenosoittajien yli ajamisella ja ampumisella.

Suomessa poliisia on arvostettu ja poliisiin on luotettu. Mutta demokraattisessa oikeusvaltiossa poliisin ja muun virkavallan toimintaa pitää voida myös kyseenalaistaa. Monilta kansanedustajilta ja vielä useammilta kansalaisilta on tullut kommentteja, joiden perusteella poliisin toimintaa ei voisi oikeastaan koskaan kyseenalaistaa. Ei, vaikka poliisin toiminta näyttäytyisi olevan vastoin lakia oikeusoppineiden mukaan ja ihmisoikeustuomioistuimen päätösten vastaista.

Suomalaisen yhteiskunnan perusta rapistuu, jos hylkäämme länsimaisen demokratian perusperiaatteet.

*

Elokapina-mielenosoituksen yhtenä kimmokkeena lauantaina oli ymmärtääkseni kritiikki ja pettymys hallituksen budjettiriihen ilmastopäätöksiä kohtaan.

On ollut mielenkiintoista huomata, että hallituspuolueiden edustajat ovat puolustaneet mielenosoitusoikeutta ja kritisoineet poliisin otteita. Samaan aikaan oppositio on kritisoinut hallitusta kritisoivaa mielenosoitusta.

Minusta on selvä, että valtaapitäviä pitää voida kritisoida ja hallitusta vastaan saa osoittaa mieltä. Demokratiassa kritiikkiä pitää sietää, ja sitä puolustan aina, vaikka kritiikki osuisi edustamiini toimijoihin.