Liikkumisvapaus on keskeinen perusoikeus

Liikkumisvapaus on keskeinen kansalaisoikeus ja vapausoikeus. Se on perustuslaissa turvattu perusoikeus ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa tunnustettu ihmisoikeus.

Oikeus liikkua vapaasti paikasta toiseen on keskeinen osa yksilön itsemääräämisoikeutta. Se liittyy keskeisesti jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen. Liikkumisvapauden toteutuminen on kiinteässä yhteydessä myös muihin perus- ja ihmisoikeuksiin, kuten yksityis- ja perhe-elämän suojaan.

Valmiuslain 118 §:n mukaan valtioneuvoston ja presidentin todettua poikkeusolot, voidaan asetuksella tilapäisesti kieltää oikeus oleskella ja liikkua tietyllä paikkakunnalla tai alueella taikka rajoittaa niitä, jos se on välttämätöntä ihmisten henkeä tai terveyttä uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi.

Rajoitusten on oltava välttämättömiä valmiuslain tarkoituksena olevien väestön turvallisuuden ja perus- ja ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja oikeassa suhteessa niillä tavoiteltavaan päämäärään nähden. Edellytyksenä on myös, että tilanne ei ole hallittavissa viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin.

Mahdollisten liikkumisrajoitusten yhteydessä on viitattu myös perustuslain 23 §:ään, jonka mukaan eduskunnan säätämällä lailla voidaan säätää perusoikeuksista tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä kansakuntaa vakavasti uhkaavien, laissa säädettyjen poikkeusolojen aikana ja jotka ovat Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia.

Vuoden jatkuneen epidemian ja rajoitustoimien keskellä on tavallistakin tärkeämpää huolehtia hyvinvoinnista, liikunnasta ja edes joistakin ihmiskontakteista turvallisella tavalla. Ulkoilmassa liikkuminen on kannatettavaa ja varmasti monen mielestä välttämätöntä jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta. Se on ollut myös turvallinen tapa liikkua ja nähdä turvallisella tavalla läheistä.

Ulkona liikutaan myös välttämättömillä asioilla. Etätyö ei ole mahdollista kaikille, ja ruokakaupassa tai apteekissa on käytävä.

Puheet ulkosalla tapahtuvien tapaamisten rajoittamisesta perhepiirissä tai oman talouden kesken tapahtuviin eivät huomioi yksineläviä tai perheiden moninaisuutta. Esimerkiksi nuorille ja opiskelijoille kuluva vuosi on ollut todella raskas, ja yksinäisyys on monelle ongelma. Pääkaupunkiseudulla, johon liikkumisrajoituksia ensi sijassa halutaan säätää, on myös merkittävä joukko niitä kanssaihmisiä, joilla ei ole omaa kotia.

Mahdolliset liikkumisrajoitukset edellyttävät siis väistämättä rinnalleen useita poikkeuksia. Rajoitusten muotoilu täsmällisesti, kuten perusoikeuksiin puuttuvilta toimilta edellytetään, olisi siten joka tapauksessa vaikeaa.

Vielä haastavampaa olisi tällaisten rajoitusten valvonta. Sellaista mallia, jossa virkavalta olisi katujen kulmilla tenttaamassa ulkona liikkuvilta liikkumisen syytä tai näiden yksityiselämään liittyviä tietoja, ei Suomeen haluta. Yhtä lailla poliisin ei pidä lähteä tenttaamaan ulkona liikkuvilta läheisiltä, ovatko nämä samaa perhettä. Tilanne ei olisi helppo valvoville viranomaisillekaan.

Sellaiset rajoitukset, jotka eivät todellisuudessa voi olla tehokkaita ja vaikuttavia niillä tavoiteltavan tavoitteen edistämiseksi, eivät riitä täyttämään perus- ja ihmisoikeuksien rajoituksilta edellytettävää välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta. Koska liikkumisrajoitukset vaatisivat virkavallalta joustoa ja harkintaa, olisi riskinä myös, että valvonta ei olisi yhdenmukaista ja yhdenvertaista, vaan saattaisi herkästi keskittyä vaikkapa tietyille alueille, tietyn ikäisiin tai tietyn näköisiin ihmisiin. Rajoitukset eivät saa johtaa syrjintään ja profilointiin.

Jos taas tuloksena olisi se, että poliisi tai muu valvova viranomainen ei käytännössä pystyisi puuttumaan, olisiko liikkumisrajoitusten tarkoituksena lähinnä muistuttaa suomalaisia siitä, että ylimääräisiä kontakteja on nyt syytä välttää?

Tämä on läpi koronavuoden ollut tärkeä ohjenuora meille kaikille, ja isossa kuvassa me suomalaiset olemme sitä hyvin noudattaneet. Mutta jos muistutusta asiasta tämänhetkisessä pahentuneessa epidemiatilanteessa tarvitaan, onko perusoikeuspoikkeusta merkitsevä, vaikeasti rajattava laki todella oikea ratkaisu?

Suosituksia esimerkiksi kerralla tavattavien ihmisten määrästä voitaisiin hyvin tehostaa, kunhan tehdään selväksi, mikä on suositus ja mikä oikeudellinen velvoite. Käytännössä keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että liikkumisrajoitusten logiikka olisi pitkälti puuttua välillisesti muuhun toimintaan kuin varsinaiseen ulkona jalkaisin tapahtuvaan liikkumiseen (ilmeisesti juuri tähän olisi toiveita puuttua, eikä esimerkiksi autoilevien ihmisten liikkeisiin).

On selvää, että kodeissa tapahtuviin kokoontumisiin on kovin sitovasti vaikeaa puuttua tai ainakin tällaisten rajoitusten valvominen olisi kotirauhan piirissä haastavaa. Sen sijaan muita kuin yksityiselämän ja kotirauhan piirissä olevia tiloja voidaan kontrolloida.

Kun puhutaan niin rajuista perus- ja ihmisoikeuksiin puuttuvista toimista kuin liikkumisen rajoituksista, tulisi päättäjien joka tapauksessa avoimesti tunnustaa, että rajoituksille on aina vaihtoehtoja. Liiketilojen ja esimerkiksi kauppakeskusten sulkeminen olisi todella raskas toimi, mutta juridisesti täysin mahdollinen.

Perustuslakivaliokunta on ravintoloiden viimeisintä sulkemista arvioidessaan todennut, että elinkeinonharjoittajan tiloja voidaan sulkea myös ilman perustuslain 23 §:n mukaista poikkeusolojen perusoikeuspoikkeussäännöstä. Tartuntatautilain muutoksin onkin puututtu ankarasti moniin elinkeinoihin ja myös tiloja on suljettu.

Elinkeinotoimintaan puuttuvat toimet ovat raskaita ja ikäviä, ja laajaa taloudellista kompensaatiota tarvitaan. Toisaalta myös liikkumisrajoitukset kurittaisivat yrityksiä. Jos kuitenkin liiketiloja ei suljeta mutta ihmisten liikkumiseen puututaan, on kyse poliittisesta valinnasta, ei juridisesta pakosta. Helppoja ratkaisut eivät joka tapauksessa ole.

Hallitus on sanonut moneen kertaan, että liikkumisen rajoittaminen on aivan viimeinen keino. Nykyisten rajoitusten ja liikkumisenrajoittamisen välissä on keinoja.

Esimerkiksi nykyisiä huomattavasti tiukemmat rajoitukset kauppakeskuksiin ja kauppoihin sekä entistä voimakkaampi etätyösuositus olisivat nykyisten ja liikkumisrajoitusten välissä.