Afganistan-keskustelu jatkuu

 

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on pitkään pidetty Suomessa politiikan alueena, jossa haetaan laajaa konsensusta. Yleisestä ”yhdessä hyväksytystä” linjasta poikkeavia näkemyksiä ei sallita. Sama ajattelu tuntuu levinneen myös Suomen EU-politiikkaan.

 

Afganistan-kannanottoani ovat kommentoineet ainakin puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja (kesk.). Uutisissa Häkämies väitti naisten aseman heikkenevän ja huumeiden tuotannon lisääntyvän, jos Suomi vetäytyy Afganistanista. Keskustan VerkkoApilassa Korkeaoja pelottelee talebanien hirmuhallinnon paluulla ja väittää, ettei tilanne Afganistanissa ole muuttunut.

 

Oleellista on huomata sekä puolustusministerin että puolustusvaliokunnan puheenjohtajan lähtevän ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa suoraan leimakirveslinjalle, mutta jättävät kokonaan vastaamatta siihen kritiikkiin, jota puheessani esitin.

 

Kokoomus haluaa lähettää Afganistaniin lisää joukkoja ja sotilaallisia resursseja. Kokoomuslaiset ulko- ja puolustusministerit haluavat vahvempaa liittolaisuutta Yhdysvaltain ja Naton kanssa välittämättä siitä, mitä Afganistanissa todellisuudessa tapahtuu. Darfur sivuutettiin kokonaan.

 

Tukemalla Afganistanin ISAF-operaatiota tuetaan myös Yhdysvaltain alueella käymää terrorismin vastaista sotaa, jossa aseina ovat ilmapommitukset ja uhreina siviilit. Suhteeton ja sattumanvarainen voimankäyttö lisää vastarintaa ja kaikki ulkomaalaiset koetaan miehittäjiksi.

 

Juha Korkeaoja tukee omalla tavallaan kokoomuksen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Hänen väitteensä talebanien hallinnon suorasta paluusta on joko poliittista demagogiaa tai sitten huonoa perehtyneisyyttä tilanteeseen.

 

*

 

Nykylinjaa jatkamalla tai sotaa eskaloimalla ollaan luomassa pohjaa nimenomaan talebanien uudelle nousulle. ISAF-joukkojen toiminta, erityisesti paljon siviiliuhreja vaatineet ilmapommitukset, sekä Afganistanin hallituksen korruptio ja ihmisoikeusloukkaukset ovat saaneet aikaan talebanien kannatuksen kasvua.

 

Keväästä 2006 sekä ISAF-joukkojen menetykset että siviiliuhrien määrä ovat kasvaneet rajusti. Afganistanin presidentti Hamid Karzai itse totesi äskettäin Washingtonissa vieraillessaan, että maan turvallisuustilanne on "varmasti heikentynyt".

 

Kaiken lisäksi myös ihmisoikeustilanne on yleisesti ottaen heikentynyt esimerkiksi lehdistövapauden suhteen. Samoin Afganistanin tunnetuimman naisten oikeuksien puolustajan Malalai Joyan erottaminen parlamentista toukokuussa kertoo demokratiakehityksen ottavan tällä hetkellä takapakkia.

 

Afganistanin kehitystä, ihmisoikeuksia ja kansalaisyhteiskuntaa on tuettava, mutta sotilaallinen lähestymistapa on tuottamassa vain katastrofin, jolta Korkeaoja haluaa ilmeisesti sulkea silmänsä.

 

Suomen tulisi myös Afganistanin nykyhallintoa rahoittaneena tahona puuttua sen räikeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Samoin olisi uskallettava puuttua Yhdysvaltain harjoittamaan afganistanilaisten mielivaltaisiin vangitsemisiin ja laajamittaiseen kidutukseen.