Pidetään sairauslomat

Työntekijöiden on syytä pitää kunnolla sairauslomaa. Silloin kun on kipeä, on täysi oikeus sairastaa riittävän pitkään. Siitä ei pidä tuntea huonoa omaatuntoa, jos on poissa töistä. Jos ei kunnolla hoida tautia pois, pitkittyy vain sairaus ja päälle jää puolitehoisuus.

 

Nämä ovat ohjeet, joilla yritän pitää huolta siitä, että ystäväni pitäisivät kunnolla sairauslomaa.

 

Vanha vanhemman viisaus kuuluu: ”Älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon.” Tämä pätee varmasti hyvin myös kansanedustajaan, ainakin sairastamisessa.

 

Olen nyt kolmatta päivää kipeänä. Silti ei ole ollut ollenkaan itsestään selvää, että jään kotiin sairastamaan. Pikemminkin päinvastoin. Kansanedustajalle on todella iso kynnys jäädä sairauden takia pois sovituista tapaamisista ja tilaisuuksista sekä täysistunnoista.

 

Moni kansanedustaja tekee hommia puolikuntoisena, kun ajattelee että ei ole ”riittävän sairas”. Viime syksynä itsekin tein hommia mm. poskiontelontulehduksessa, koska en ollut mielestäni riittävän sairas. Istuntokauden lopussa olin todella poikki, koska en ollut kunnolla sairastanut päivääkään vaan olin väkisin tehnyt hommia. Enkä taida olla ainoa kansanedustaja, jolla oli sama ongelma.

 

Onneksi nyt ymmärsin jäädä kuumeessa kotiin. Menoja oli ikävä peruuttaa, mutta jos ei olisi levännyt kuumetta pois, olisi sairastelukierre ollut taas valmis. En ole vieläkään ihan kunnossa, mutta josko sitä huomenna jaksaisi jo puolikkaan päivän tekemään.

 

Työväenliike on taistellut palkallisen sairausloman. Pidetään siis sairauslomaa silloin kun siihen on aihetta!

 

*

 

Yksi tilaisuus, jonka jouduin jättämään väliin kipeänä, oli eilen järjestetty nettisensuuria vastustanut mielenosoitus. Alun perin oli sovittu, että olisin mennyt Vasemmistoliiton edustajana ottamaan vastaan mielenosoittajia.

 

Uuteen teknologiaan liittyvät kysymykset tuntuvat olevan sellaisia, joita toistaiseksi harva kansanedustaja jotain Jyrki Kasvia lukuun ottamatta ymmärtää eduskunnassa.

 

Tyypillinen esimerkki tästä oli viime kaudella käyty äänestys kiistellystä tekijänoikeuslainsäädännöstä. Viidestä suuresta puolueesta ainoastaan Vasemmistoliiton kansanedustajista enemmistö äänesti lakia vastaan. Esimerkiksi Jyrki Kasvin vihreistä reilu enemmistö oli tekijänoikeuslain puolella.

 

Samanlaista asiantuntemattomuutta on takana myös nettisensuurilaissa. Kaikki varmasti vastustavat lapsipornoa. Lakia säädettäessä lausuntoa ei ymmärretty pyytää perustuslakivaliokunnalta vaan laki säädettiin liikennevaliokunnan mietinnön pohjalta. Näin jäi huomiotta nettisensuurilakiin sisältyneet periaatteelliset sananvapausongelmat.

 

Avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa ei pitäisi olla mahdollista, että joitain nettisivustoja sensuroidaan ilman perusteita ja ilman valitusoikeutta. Lapsipornoa vastaan voidaan toimia ilman orwellilaisia keinoja.

 

Miksi sitten viestintäministeri Suvi Lindén ei lähtenyt korjaamaan lainsäädäntöä niin, että se kestäisi kriittisen tarkastelun? Hän voisi halutessaan tuoda nopeasti korjatun esityksen laista eduskunnan käsittelyyn.

 

Onko kysymys ministerin täydestä ymmärtämättömyydestä oman alansa asioissa vai halusta ratsastaa julkisuudessa populistisella teemalla?