Politiikan varjonyrkkeilyä

 

Viime päivien poliittinen "keskustelu" on ollut varsinaista varjonyrkkeilyä. Sitä olen seurannut kotona sohvalla maaten. On ollut mahtava kaksi viikkoa, kun ei ole varsinaisesti tarvinnut tehdä mitään. On voinut vain lukea kirjoja ja lehtiä sekä katsoa televisiota ja tehdä pitkiä lenkkejä koiran kanssa.

 

Sosiaalidemokraattien ja keskustan välille on luotu julkista jännitettä viime päivinä sopivasti ennen vaalikampanjoiden alkua. Yhtäkkiä on palattu neljän vuoden takaiseen ja julkisuudessa käydään kovaa keskustelua siitä, kuka halusi eroon pääministeri Anneli Jäätteenmäestä ja mistä syystä.

 

Keskustelu ei ole millään tavalla olennaista enää tänä päivänä. Kiistalla yritetään kuitenkin luoda näennäistä vastakkainasettelua sosiaalidemokraattien ja keskustan välille tulevia vaaleja silmälläpitäen. Molempien puolueiden etu on se, että keskustelua ei käydä heidän yhdessä viime vuosina harjoittamastaan politiikasta vaan sivuseikoista.

 

Jos neljän vuoden takaisia todella halutaan muistaa, silloin on syytä palata aikaan ennen pääministerivaihdoksia. Nimittäin vaikka Jäätteenmäki vaihtui Vanhaseen, hallituksen politiikka pysyi samana.

 

Ennen vuoden 2003 vaaleja Vasemmistoliitto asetti palvelut selkeästi veronkevennysten edelle. Parin viimeisen vaaliviikon aikana sosiaalidemokraatit ja keskusta tulivat Vasemmistoliiton linjoille ja lupasivat huolehtia palveluista ennen veroaleja.

 

Mutta miten on käynytkään? Hallitus on koko nelivuotiskautensa ajan antanut verohelpotuksia, erityisesti hyvätuloisille. Räikeintä oli varallisuusverosta luopuminen, mikä oli todellinen "rikkauspaketti" Suomen talouden kermalle. Samaan aikaan ei ole ollut "varaa" kunnollisiin köyhyyspaketteihin.

 

Esimerkiksi varallisuusverosta tuli tuloja niin paljon, että näillä olisi voinut rahoittaa opintorahan 15 prosentin tasokorotuksen ja kaupanpäälle vielä ympärivuotistaa opiskelijoiden asumislisän. Mutta sosiaalidemokraattisen valtiovarainministerin Eero Heinäluoman arvovalinta oli mieluummin antaa lisää kaikkein rikkaimmille kuin esimerkiksi opiskelijoille, työttömille tai eläkeläisille.

 

Palataan poliittisessa keskustelussa mieluusti neljän vuoden taakse, mutta aidoissa ja ihmisiä todella koskettavissa asioissa.