Pitkät petterit

 

Yksi monien stadilaisten huvittava kunnia-asia tuntuu olevan se, että pitkiä kalsareita ei vedetä päälle. Ei vaikka olisi kuinka kylmä. Paukkupakkasella lyhyissä kalsareissa kulkeminen on kai jotenkin kapinallista. En kyllä tiedä, mitä vastaan sillä kapinoidaan.

 

Näitä kapinanmerkkejä on nähty myös vasemmistolaisessa nuorisoliikkeessä. Jo 1960-luvun lopulla SDNL ilmoitti vastustavansa pitkiä kalsareita. Sieltä vastustus poimittiin uudella vuosituhannella Vasemmistonuorten esitteeseen. Maakunnissa nousi hirveä haloo. Hallituksessa asti haluttiin äänestää siitä, että seuraavassa painoksessa pitkät kalsarit siirretään vastustettavien asioiden listalta kannatettavien puolelle. Itse vastustin muutosta tietenkin tiukasti.

 

Minä olen nimittäin niitä stadilaisia, jotka "kapinoivat" käyttämällä aina vain boksereita, vaikka olisi kuinka pirun kylmä. Tähän "kapinointiin" liittyy toki myös se, että minusta pitkät kalsarit ovat epämiellyttävät jalassa. Maanantaina jouduin kuitenkin toteamaan, että joskus olisi hyvä vetää pitkät petterit päälle.

 

Pidimme opiskelijatapahtumat Rovaniemellä ja Kemissä. Lähdin aamulla kovalla kiireellä kohti Rovaniemeä. Ei tullut mieleenkään, että olisi pitänyt harkita kunnollista kerrospukeutumista. Voin kertoa, että reilun kilometrin matka 25 asteen pakkasessa pelkissä ohuissa farkuissa oli tuskaista. Olin jo varma, että jäädyn kuoliaaksi jonnekin tienposkeen, kun lopulta yliopiston rakennus ilmestyi näkyviin.

 

Tänä aamuna olimme jakamassa Vuosaaren metroasemalla Kansan Uutisia. Rovaniemen kokemuksesta viisastuneena kaivoin jostain kaapin pohjalta ne ainoat jörtsärini. Turhaan! Ei Helsingissä tarvita pitkiä kalsareita. Lehtien jako olisi onnistunut kevyesti pelkissä boksereissa.

 

Eduskuntavaalikampanjassa yksi tärkeimmistä asioista on hyvät paksupohjaiset kengät. Ne pitävät kylmän loitolla. Aamuisesta viisastuneena olen kuitenkin jälleen vakuuttunut siitä, etteivät pitkät petterit kuulu vaalikampanjaani. Meillä tulee olemaan kampanjateltta pystyssä lähiöostareilla lähes joka lauantai vaaleihin asti. Seuraavan vajaan kahden kuukauden aika tullaan todenteolla mittaamaan, pystyykö eduskuntavaalikampanjan vetämään läpi Helsingissä ilman pitkiä kalsareita.

 

Yritän siis taistella 1960-luvun Nuorisoliiton hengessä ja olla stadilainen "kapinallinen".