Carl Bildt palasi

 

Olin eilen Tornion syysmarkkinoilla kansanedustaja Esko-Juhani Tennilän kanssa tapaamassa ihmisiä. Helsinkiläisen poliitikon ajatukset kiinnostavat tietenkin pohjoisessa. Monen ihmisen kanssa puhuimme siitä, että etelän ja pohjoisen välille luotava vastakkainasettelu tuntuu kovin keinotekoiselta. Ennen muuta vastakkain laitetaan silloin etelän ja pohjoisen köyhät.

 

Minusta on ollut aina tärkeää, että ihmisillä pitää olla mahdollisuus asua ja elää omalla kotiseudullaan. Se oikeus pitää olla niin Helsingissä kuin Lapissakin. Eero Heinäluoma yrittää kiihdyttää jo nyt kiivasta muuttoliikettä symbolisella 700 euron muuttoavustuksella. Muuttoliike tarkoittaa sitä, että Helsingissä asumisen hinta kallistuu jatkuvasti.

 

Vuokrat ovat törkeitä ja asuntojen hinnat pilvissä. Moni helsinkiläinen on joutunut muuttamaan kotikaupungistaan, kun pieni palkka ei enää yksinkertaisesti riitä vuokraan. Ja lisää ihmisiä halutaan pääkaupunkiseudulle nimenomaan pienipalkkaisiin pätkätöihin. Yllättävän helposti Tornion markkinoilla löytyi yhteisymmärrys tästä.

 

Toinen iso puheenaihe oli Ruotsin vaalit. Tornionjokilaaksossa rajan yli työssäkäynti ja asuminen ovat olleet aina luonnollista. Moni Ruotsin puolelle töiden perässä muuttanut tulee viikonlopuksi käymään Suomen puolella. Porvareiden nousu valtaan huolestutti ihmisiä. Meiningin pelättiin muuttuvan Ruotsin puolella entistä kovemmaksi.

 

Eniten keskustelua herätti edellisen porvarihallituksen pääministerin Carl Bildtin paluu politiikan huipulle. Bildtin valinta Ruotsin uudeksi ulkoministeriksi oli yllätys niin ruotsalaiselle lehdistölle kuin äänestäjillekin. Carl Bildt edusti pääministerinä kovaa uusliberalistista politiikkaa ja se ei ole kansalta unohtunut.

 

Ulkoministerin valinta oli siinäkin mielessä erikoinen, että pääministeri Fredrik Reinfeldt edustaa huomattavasti keskustalaisempaa linjaa kuin kova oikeistolainen Bildt. Ruotsin kokoomuksen ja porvareiden vaalivoiton avaimet löytyvät siitä, että Reinfeldt vei puolueensa selvästi kohti keskustaa ja nimesi sen "uudeksi työväenpuolueeksi".

 

Lauantaina kävin Haaparannan puolella kaupassa ja iltapäivälehtien otsikot kirkuivat, että Reinfeldt ja Bild joutuivat ensimmäiseen riitaan jo 23 minuutin hallitusyhteistyön jälkeen. Bildt on kokenut ulkopoliitikko, mutta mihin seepra pääsisi raidoistaan. Edelleen hän edustaa kovaa oikeistolaisuutta. Siksi olin todella hämmästynyt, kun huomasin Vasemmistoliiton entisen puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen nettipäiväkirjassaan iloinneen Bildtin paluusta hallitukseen. Ainakin Tornion markkinoilla Bildtiä pidettiin sisäpolitiikassa kovana oikeistolaisena ja ulkopolitiikassa Nato-haukkana.

 

Mutta on Ruotsin uudessa hallituksessa myös ilonaiheita. Hallituksen integraatio- ja tasa-arvoministeriksi valittiin ensimmäinen tummaihoinen ministeri, Nyamko Sabuni. Ja ympäristöministerinä aloittaa ensimmäinen avoimesti homoseksuaalinen ministeri, Andreas Carlgren. Tästä Suomessakin pitäisi ottaa mallia!

 

Illalla istuin Kemissä baarissa katsomassa Suomen EM-karsintaottelua. Maaliton tasapeli Armeniassa masensi ja päälle tuli vielä karmea uutinen tekstiviestillä. Anna Politskovskajan murha kertoo siitä, että Venäjä on lipumassa yhä kauemmaksi demokratiasta ja sananvapaudesta. Politskovskaja on ollut rohkea ja hieno toimittaja, joka on uskaltanut uhmata valtaapitäviä ja kirjoittaa kriittisesti Tshetshenian sodasta. Hänellä on ollut sitä rohkeutta, jota on puuttunut niin Suomen hallitukselta kuin Euroopan unioniltakin.

 

Viimeistään nyt pitää uskaltaa puuttua myös Venäjän ihmisoikeustilanteeseen. Se on ollut pitkään erittäin heikko, mutta Eurooppa on ollut kovin hiljaa ihmisoikeuksista.