Jalkapallon MM-kisat suurta juhlaa

Viikko jalkapallon MM-kisoissa oli suurta yhtämittaista juhlaa. Kaikissa kisakaupungeissa kadut ja torit olivat täynnä eri maiden kannattajia. Ehdimme nähdä viisi kisapaikkakuntaa ja neljä ottelua itse stadioneilla.

 

Ensimmäisessä ottelussa Puolan ja Costa Rican välillä ei ollut panoksena kuin kunnia. Sitä ei kuitenkaan huomannut puolalaiskatsomosta. Hannoverin stadionin 43 000 katsojasta vähintään 30 000 oli Puolasta. Jokaisella tuntui olevan mukanaan kaulahuivi. Ottelun alussa Puolan kansallislaulun aikana koko stadion muuttui punavalkoiseksi huivimereksi. Se oli vaikuttava näky.

 

Pienen hauskan yksityiskohdan otteluun toivat saksalaiset. Samaan aikaan Saksa pelasi Ecuadoria vastaan lohkovoitosta. Toisen ottelun tilannetta pystyi seuraamaan saksalaisyleisön reaktioista. Kolme kertaa jostain tyhjästä ilmestyivät sadat Saksan liput ja rytmikkäät Deutchland-huudot kaikuivat.

 

Puola toisti edellisten MM-kisojen kaavaa. Ensin häviää kaksi ottelua ja voittaa sitten viimeisen merkityksettömän pelin. Puolalaiset voivat kuitenkin lohduttautua ainakin yhdellä asialla. Nimittäin Saksa saa paljolti kiittää Puolaa menestyksestään.

 

Puolivälierien jälkeen Saksa on tehnyt yhteensä 11 maalia. Näistä peräti kahdeksan on täyspuolalaisen hyökkäyskaksikon Miroslav Klose ja Lukas Podolski tekemiä. Lisäksi ratkaisevan pilkun Argentiinaa vastaan upottaneella Tim Borowskilla on puolalaiset sukujuuret vaikka hän on syntynyt Saksassa.

 

*

 

Toinen ottelumme oli Angolan ja Iranin välinen kamppailu Leipzigissä. Kaupungin sympatiat olivat selvästi Angolan puolella. Angolan lippuja näkyi kaikkialla, mutta lähinnä niitä kantoivat eurooppalaiset. Minunkin oli hankittava punamusta Angolan lippu, jossa on sirpin ja vasaran tapaisesti viidakkoveitsi ja hammasratas.

 

Leipzig oli viidestä kaupungistamme selvästi mielenkiintoisin. Keskustan vanha kaupunki oli mukava ja toisaalta kaikkialla pystyi havaitsemaan vielä merkkejä DDR:stä. Omituista oli se, miten Leipzigissä oli vierivieressä hienosti kunnostettuja taloja ja tyhjilleen jätettyjä arvorakennuksia.

 

Esimerkiksi aivan kaupungin ydinkeskustassa rautatieasemaa vastapäätä oli viisi kymmenkerroksista asuintaloa, jotka seisoivat täysin tyhjinä ja hylättyinä! Vain alakerrassa toimi McDonald´s ja joitain pieniä liikkeitä.

 

Saksojen yhdistymisen jälkeen valtavat määrät ihmisiä muutti vanhan DDR:n alueelta länteen. Esimerkiksi Chemnitzistä (ent. Karl Marx Stadt) muutti viides osa asukkaista muualle. Ilmeisesti samasta syystä myös Leipzigissä oli niin paljon tyhjillään taloja.

 

*

 

Nürnbergissä näimme Ghanan ja USA:n välisen ottelun. Kaupunki oli minulle tuttu, sillä olin ollut kerran aikaisemmin katsomassa siellä jalkapalloa. Ensimmäinen Suomen ottelu vieraskentällä, jonka näin, pelattiin juuri Nürnbergissä. Keväällä 1999 Suomi hävisi 2-0 Saksalle EM-karsintaottelussa.

 

Vietimme mukavan viikon Prahassa ja matkustimme pelipaikkakunnalle junalla päiväksi. Se oli vielä niitä aikoja, kun Suomella ei ollut juurikaan vieraskannattajia. Paikalla oli turkulainen erotuomarikerho, jotain matkatoimiston matkalla tulleita pukuäijiä ja ehkä 20-30 todellista kannattajaa.

 

Tällä kertaa suomalaisia taisi olla Nürnbergissä lähes yhtä paljon kuin tuolloin vuonna 1999. Kuten kaikilla muillakin kisapaikkakunnilla, myös täällä näin paljon suomalaisia. Hauskin ja hämärin oli Rolf niminen kaveri, joka tuli Litmasen maajoukkuepaitaan pukeutuneelle ystävälleni esittelemään Suomen passia. Montaa sanaa Rolf ei kyllä suomea osannut puhua.

 

*

 

Edellisen kerran, kun Saksassa järjestettiin jalkapallon MM-kisat vuonna 1974, toimi München kisojen pääkaupunkina. Paria vuotta aikaisemmin Münchenissä järjestettyihin olympialaisiin rakennettu stadion toimi mm. loppuottelunäyttämönä.

 

Tällä kertaa München on joutunut luovuttamaan päänäyttämön ja ykköskisakaupungin paikan Berliinille vaikka viime kaudella kaupunkiin valmistui uusi hypermoderni ufoa muistuttava jalkapallostadion. Müncheniä kiertävän moottoritien kupeessa sijaitseva stadion vaihtaa väriään joukkueen mukaan.

 

Kun maakunnan jättiläinen Bayer München pelaa Allianz Arenalla, loista stadion punaisena. Kun taas kaupungin suosikkijoukkue 1860 München on kentällä, vaihtuu areenan väri siniseksi. MM-kisoissa stadion on loistanut valkoisena.

 

Mutta ei vanha olympiastadionkaan ole vailla käyttöä. Nimittäin keskelle kenttää on pystytetty valtava videotaulu. Katsomossa arviolta 30 000 jalkapallohullua saattoivat seurata Saksan ja Ruotsin välistä neljännesvälieräottelua. Harvoin olen ollut ottelussa, jossa on niin hyvä tunnelma kuin oli videoruudun äärellä olympiastadionilla. Ihmiset lauloivat, heiluttivat lippujaan ja joivat kaljaa.

 

Kaupunki sekosi täysin Saksan voitosta. Kadut täyttyivät autoista, jotka ajoivat voittorallia. Kuskit hakkasivat piripäisesti torvia ja muut roikkuivat ulos ikkunoista lippujen kanssa. Poliisi sulki yhden Münchenin pääkaduista liikenteeltä vain sitä varten, että ihmiset pystyivät juhlimaan voittoa pomppimalla keskellä katua.

 

*

 

Jos Hannover oli punavalkoinen Puolan ottelussa niin Stuttgart oli vielä enemmän sitä, kun englantilaiset valtasivat kaupungin kävelykadun ja keskusaukion ennen neljännesvälieräottelua Ecuadoria vastaan. Kaulahuivien sijaan englantilaisten tavaramerkki on Pyhän Yrjön punavalkoiset ristiliput, joita ripustetaan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Muun muassa keskusaukion patsas oli saanut ylleen punavalkoisen värityksen.

 

Englantilaiset hallitsevat myös katsomossa. Pientä ecuadorilaisten kannattajaryhmän katsomon kulmaa lukuun ottamatta britit olivat vallanneet kaikki katsomot.

 

Englantilaiset ovat käsittämättömän taitavia hankkimaan lippuja maajoukkueensa peleihin. Huippu oli kaksi vuotta sitten EM-kisojen puolivälierä Lissabonissa. Valon stadionilla oli arviolta 45 000 brittiä. Kotijoukkueelle Portugalille jäi vain 20 000 kannattajaa.

 

Asiaan vaikuttanee se, että he tuntuvat olevan valmiita maksamaan mitä tahansa lipuista. Nytkin Stuttgartin peliin myytiin lippuja mustassa pörssissä 800 punnalla!

 

Britit ovat aivan ylivoimaisia katsomolaulamisessa. Siitä saatiin taas upea näyte tässä ottelussa. Englantilaiset laulavat kovaa ja tunteelle, mutta myös samalla varsin hyvin sävelessä. Tähän auttaa pieni torvisoittokunta, joka puhaltaa katsomossa tahtia. The Great Escapen joukkohyräileminen lienee yksi hauskimmista ja parhaista katsomolauluista.

 

*

 

Kisoissa tähän mennessä minut on yllättänyt kotijoukkueen Saksan kova panos. Lapsuuden sankarini Gary Lineker on kyllä osunut varsin lähelle totuutta legendaarisessa toteamuksessaan: "Jalkapallo on yksinkertainen laji; 22 miestä jahtaa palloa 90 minuuttia ja lopussa, Saksa voittaa aina." Näyttää vahvasti siltä, että Saksa on saanut päälle sellaisen hurmoksen, että se kantaa loppuotteluun asti.

 

Se voisi olla minun kannaltani hyvä asia. Olen nimittäin lähdössä Berliiniin haistelemaan loppuottelutunnelmaa. Tunnelma olisi varmasti aivan käsittämätön, jos toinen loppuottelun osapuoli olisi Saksa. Toinenhan on tietenkin Ranska. Vanha kettu Zinedine Zidane osoitti kuka on päällikkö. Ennen kisoja kaikki puhuivat vain Ronaldinhosta, mutta välierässä Zidane näytti, mitä jalkapallotaide todella on.

 

Ps. Minä todella vetoaan Suomen kansaan. Toivon, että Saksan MM-kisat 2006 oli viimeinen kerta, kun jalkapallon arvo-otteluissa joutui näkemään Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelipaitoja. Valitettavasti toive taitaa olla turha, janarit!