Musta savu nousee Makasiineilta

Makasiinit ovat olleet tärkeä paikka niin minulle kuin suurelle osalle sukupolveani. Makasiinit olivat umpikaupallistuneessa Helsingin keskustassa paikka, jossa oli tilaa ruohonjuuuri- ja asfalttitason toiminnalle. Olen ollut vuosien varrelle Makasiineilla pienimuotoisissa taidenäyttelyissä, kirjanjulkistamistatilaisuuksissa, konserteissa ja bileissä.

Olin mukana kansalaisliikkeessä, joka keräsi yli 40 000 nimeä Makasiinien puolesta ja joka vaati kauniiden punatiilirakennusten säilyttämistä. Elävä keskusta tarvitsee tiloja myös pienimuotoisemmalle kulttuuritoiminnalle.

Muistan edelleen hyvin valtuuston kokouksen, jossa viimeiseen asti taistelimme Makasiinien puolesta. Olin valmistellut huolellisen puheen, jossa halusin tuoda esiin sen, että päätöstä Makasiinien purkamisesta tullaan vielä katumaan. Ei vain kulttuurisista syistä vaan myös kaupunkikuvallisin perustein. Sielua ei voi irrottaa ruumiista, totesin silloin Makasiinien purkamista kannattaneille. Hävisimme taistelun monimuotoisemman kaupunkikuvan ja elvämmän kaupunkikulttuurin puolesta.

Minulle oli tänään järkytys seurata lähes vierestä, kun meille niin tärkeät Makasiinit tuhoutuivat järjettömän tuhotyön myötä. Sapa pelasi 3. divisioonan ottelua junaratojen toisella puolella Kaisaniemen kentällä. Vähän ennen ottelun loppua aloimme vaihtopenkillä ihmetellä harmaata savua, joka näytti nousevan Makasiinien suunnalta.

Samaan aikaan, kun minut vaihdettiin kentälle, roihahti kunnolla. Mustaa savua alkoi tupruta ja liekit nousivat niin korkeiksi, että ne näkyivät selvästi kentälle. Oli jotenkin epätodellista pelata jalkapalloa, kun samaan aikaan liekit roihusivat vain parin sadan metrin päässä Makasiineilla.

Purkaminen ei olisi ollut kunniallinen loppu Makasiineille. Mutta vielä kunniattomampi loppu on niiden polttaminen maan tasalle. Vaikka suojeltava pieni pala eteläisen makasiinin itäpäätä on vain surkea käsienpesu niiltä, jotka lupasivat ennen kunnallisvaaleja puolustaa Makasiineja, mutta äänestivät Töölönlahden kaavan puolesta. Silti toivon hartaasti, että edes se pala säilyy myös jälkipolville muistuttamaan vanhoista Makasiineista.