Toivon, että Päivi Räsänen on oikeassa

 

Näin totesin perjantaina DTM:ssä järjestetyssä Z-lehden vaalitilaisuudessa. Osalta yleisöstä taisi kyllä jäädä loppuosa kuulematta, sillä Päivi Räsäsen nimeen vannominen sai aikaan vihellys- ja mölinäkonsertin.

 

Z-lehden synttäreille oli kutsuttu kaikkien puolueiden ehdokkaat. Yleensä tällaiset tilaisuudet ovat äärimmäisen kiusallisia. Paikalla on lähinnä ehdokkaita ja heidän tukijoukkojaan, muita ei ehdokastapahtumiin juurikaan eksy. Tällä kertaa tunnelma oli kuitenkin mukana, sillä suurin osa yleisöstä ei ollut jo valmiiksi hurraamassa tietylle ehdokkaalle.

 

Kansanedustajaehdokkaiden tietoutta seksuaalisista vähemmistöistä testattiin leikkimielisellä kilpailulla. Tiesin, arvasin ja päättelin oikein yhdeksän kysymystä yhdestätoista. Sillä sijoituin kolmanneksi kisassa. Edellä oli vain vihreiden Aija Salo ja Ville Yli-Kahri. En huonoille hävinnyt.

 

Huomionarvoista oli se, keitä ehdokkaita DTM:an tuli. Keskustasta oli paikalla kaksi ehdokasta, joista toinen käytti varsin ahdasmielisen puheenvuoron. Sosiaalidemokraatteja oli ainoastaan yksi. Vasemmistoliittolaisia ja vihreitä oli tietenkin todella paljon, lisäksi myös muutama nuorehko kokoomuslainen nainen.

 

Tämä varmasti kertoo paljon siitä, miten eri puolueissa suhtaudutaan yleisesti seksuaalisiin vähemmistöihin. Lähes jokaisella puolueella on omat konservatiiviset äijänsä. Mutta näiden lisäksikään vain harvoissa puolueissa arvoliberaalit ovat valtavirrassa.

 

Siksi tulevissa vaaleissa kannattaa ehdokasta valitessaan myös tarkasti pohtia, miten hän suhtautuu erilaisiin vähemmistöihin ja alakulttuureihin. Ihan jo sen vuoksi, että Päivi Räsänen olisi edes kerran oikeassa.