Laillisille graffiteille tilaa

Kevään myötä alkaa myös jokavuotinen graffiti-keskustelu Helsingissä. Itse olen pyrkinyt olemaan nostattamassa tätä keskustelua. Moni voi kysyä, miksi kansanedustaja viitsii keskittyä tällaiseenkin asiaan.

 

Ensinnäkin kysymys kaupunkitilan hallinnasta ja nuorten oikeuksista ei ole mikään mitätön asia. Toisaalta yksilötasolla on valtavan suuri kysymys, jos nuoret ajetaan laillisten graffiti-paikkojen puutteessa marginaaliin.

 

Ei ole yhteiskunnan kannalta järkevää, että alle kaksikymppisillä voi olla niskassaan kymmenientuhansien eurojen korvausvaateet ja he kokevat joutuvansa jatkuvasti vartijoiden mielivallan kohteeksi.

 

Toisaalta kysymys on myös kaupungin rahankäytöstä. Minusta on omituista, että kaupungilla on ”projekti”, jolla ei näy päätepistettä ja joka itse laajentaa toimintaansa. Minusta on myös erittäin kyseenalaista, että kaupunki käyttää satojatuhansia euroja ”yksityisen kenttäpoliisin” toimintaan ja tuhlaa puhdistusrahoja myös syrjäisiin tunneleihin ja purettaviin taloihin.

 

Olisi epäjohdonmukaista, jos yhtäkkiä emme pyrkisi puuttumaan tähän silloin, kun valtuutetuilla on mahdollisuus jättää talousarvioaloitteita. On nimenomaan vastuullista pitää asiasta keskustelua yllä. Tänään asia on yleisten töiden lautakunnan käsittelyssä talousarvioaloitteeni pohjalta. Aloitteeni ja vastaus siihen löytyvät osoitteesta:

 

 

Laittomat graffitit tai tagit eivät varmasti katoa kokonaan laillisten paikkojen myötä. Laillinen paikka antaisi kuitenkin mahdollisuuden nuorille taideharrastukseen ilman kiinnijäämisen pelkoa ja isoja korvausvaatimuksia.

 

Stop töhryille -projektin propagandassa väitetään, että lailliset paikat lisäävät laittomia graffiteja. Tämän väitteen pohjaksi ei ole osoitettu kestävää näyttöä. Kansainvälisesti on myös toisenlaisia kokemuksia.

 

Belgialainen Brüggen kaupunki on saanut EU:n nuorten rikostorjuntapalkinnon hankkeestaan, jossa nuorille tarjottiin laillisia maalauspaikkoja. Ruotsin Norrköpingissä on laillista maalata vanhan hiilisataman betonimuureja ja kaupunki on pysynyt siistinä ja viihtyisänä. Kuukausi sitten vieraillessani Stavangerissa huomasin kaupungin tilanneen Euroopan kulttuuripääkaupunki -vuoden osana graffiteja aivan ydinkeskustaan.

 

Minulle on tullut vinkki, että hyvä laillinen paikka graffiteille voisi olla Vuosaaren sataman yli kilometrin mittainen melumuuri. Käyn sen tarkastamassa fillarilla vielä kevään aikana ja jos se vaikuttaa minustakin hyvältä paikalta, ehdotan sitä lailliseksi paikaksi.

 

Helsingin pitää suhtautua graffiti-taiteeseen muutenkin kuin nollatoleranssin kautta. Toisenlaisen politiikan esittäminen on meidän kansanedustajien ja kaupunginvaltuutettujen tehtävä.