Lepsämän bussi meni jo

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) noustua sattumapääministeriksi vuonna 2003, hän ensitöikseen tuomitsi kaupunkilaisen elämäntavan ja ilmoitti haluavansa rakentaa koko Suomesta Nurmijärven. En ollut ainoa, joka tuolloin tuohtui Vanhasen näkemyksestä, jonka mukaan lapsia voi kasvattaa kunnollisiksi vain maalaisidyllissä.

 

Olin jo unohtanut tämän vanhaslaisen nurmijärvipaatoksen. Kunnallisvaalien alla pääministeri ja keskusta ovat nostaneet sen uudestaan esille. Vanhanen ja keskusta kannattavat haulikolla ammuttua yhdyskuntarakennetta, ei tiivistä raideliikenteeseen perustuvaa yhdyskuntaa.

 

Jonkun tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista kannattaa Vanhasen ajattelua. Onneksi keskustan ajama malli on tyrmätty kuitenkin muiden puolueiden toimesta, sillä Vanhasen "puutarhakaupunki" on ilmaston ja ympäristön kannalta kestämätöntä.

 

Tuoreen Helsingin Sanomien tutkimuksen mukaan nurmijärveläisten liikennepäästöt ovat kolminkertaiset helsinkiläisten vastaavaan verrattuna. Ja syykin on selvä. Jos annamme yhteiskuntarakenteen hajota amerikkalaisittain pitkin peltoja, työmatkat pitenevät ja jokaisella perheellä pitää olla vähintään kaksi autoa.

 

Vanhasen väite siitä, että työpaikat ja palvelut voitaisiin turvata nurmijärveläisessä mallissa kävely- tai polkupyörämatkan päähän kotoa, ei ole realismia. Työpaikat ovat nyky-yhteiskunnassa eriytyneitä.

 

Jos perheessä on kaksi aikuista (niin kuin Vanhasen perhemallissa aina on), vähintään toisen työpaikka on väkisinkin kauempana. Lähinnä palvelualalta voisi löytyä molemmille töitä läheltä, mutta samaan aikaan keskusta ja Vanhanen haluavat palvelutkin sukareiden ideaparkkeihin pitkien automatkojen päähän.

 

Matti Vanhasen "puutarhakaupunkimalli" on siis täysin epälooginen, jos tavoite on vähentää turhaa yksityisautoilua ja pysäyttää ilmastonmuutosta. Päinvastoin pitäisi rakentaa hyvien raideyhteyksien läheisyyteen tiiviisti.

Hallituksen pitäisi panostaa nyt lähiöiden peruskorjaamiseen ja viihtyisyyden parantamiseen eikä keskittyä piirtämään paperille hahmotelmia Helsingin ympäristöön nousevista uusista pikkukylistä.

 

Tiivis rakentaminen ei tarkoita pelkkää harmaata betonia, kuten keskustalaiset antavat ymmärtää. Tiivis rakentaminen mahdollistaa lähimetsien ja -viheralueiden säilyttämisen. En pidä juna- tai metroradan varrella olevia vehreitä kaupunginosia ollenkaan epämiellyttävinä, esimerkiksi Haaga tai Vuosaari ovat oikein viihtyisiä.

 

Sen sijaan monesta ahdistava voi olla nurmijärveläinen Lepsämän hiljainen maalaisraitti, jossa viimeinen bussi meni jo ajat sitten.

 

Kasvihuonekaasupäästöistä noin viidennes syntyy liikenteestä. Ei ole siis ilmaston kannalta ollenkaan yhdentekevää, minkälaista kaavoitusta ja maankäyttöä kunnissa harrastetaan.

 

Kaavoituksesta on tullut entistä isompi poliittinen kysymys, myös ilmaston kannalta. Ja se kysymys ratkaistaan pitkälti kunnallisvaaleissa.