Nato-hampaat

Blogin pitäminen on vähän pateettista, jos sitä ei päivitä kuin kerran kahdessa viikossa. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet vain kerta kaikkiaan niin kiireiset, ettei koneelle ole ehtinyt. Sähköposteja on sentään voinut vähän seurata kommunikaattorista.

 

Tällä viikolla olen ollut joka päivä työmatkoilla. Turku, Haag, Luxemburg, Kemijärvi, Kuusamo. Nyt on mukavaa olla lopulta takaisin kotona Rukalla pidetystä puoluevaltuuston kokouksesta.

 

Viikolla ei ole ollut hetkeäkään vapaa-aikaa, mutta eilen illalla lintsasin sen verran puoluevaltuustosta, että pääsin iltamäkeen. Olisi hullua käydä Rukalla ilman, että edes vähän nauttisi talviurheilumahdollisuuksista.

 

Edellisen kerran olen lasketellut joskus 15 vuotta sitten koulun urheilupäivänä. Ilmeisesti laskettelu on vähän kuin pyörällä ajaminen. Onnistuin laskemaan kaksi tuntia ilman kaatumista, vaikka eksyin mustaan rinteeseenkin. Tänään olen kyllä lihaksissa ja luissa eilisen iltamäen tuntenut. Erityisesti alaselkä on jumissa.

 

*

 

Eilen puhuin Natosta puoluevaltuuston kokouksessa. Ohessa suurin piirtein se, mitä sanoin valtuustossa:

 

Kestävää ja laajaa turvallisuutta luodaan maailmaan vain köyhyys poistamalla. Terrorismi ja kriisit nousevat ennen muuta köyhyydestä. Tästä huolimatta hallitus ei ole kantamassa Suomen maailmanlaajuista vastuuta köyhyyden vähentämisestä.

 

Kehitysyhteistyömäärärahoja ei olla vieläkään nostamassa YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Lähes koko oppositio onkin haastamassa tämän hallituksen linjan, hyvä niin.

 

Sen sijaan hallitus on valmis antamaan avoimen shekin sotilaalliselle toiminnalle. Viikko sitten eduskunnassa hyväksyttiin Suomen osallistuminen Naton nopean toiminnan NRF-joukkoihin. Eduskunnassa Nato-haukoista tuli rauhankyyhkysiä. Sotilasliitto Natosta puhuttiin kuin rauhanjärjestöstä tai marttakerhosta.

 

Eduskunnassa myös väitettiin kirkkain silmin, ettei NRF-joukkoihin mukaan lähdöllä ole mitään tekemistä Suomen Nato-jäsenyyden kanssa. Totta kai on. Ei nyt kysymys ollut mihinkään rauhanturvajoukkoon mukaan lähtemisestä. Kysymys on Naton kovasta sotanyrkistä ja nyrkkiin liittyminen on selvä harppaus kohti Nato-jäsenyyttä.

 

Mielenkiintoista oli se, että sekä sosiaalidemokraatit että vihreät hyväksyivät tämän Nato-loikan.

 

Nato-vyörytyksestä huolimatta kansa näyttää suhtautuvan entistä kriittisemmin Suomen jäsenyyteen sotilasliitossa. Tästä huolimatta poliittisella puolella Suomen kansan valtaenemmistön kannattamaa ulkopolitiikkaa eivät kannata kohta enää kuin tasavallan presidentti ja Vasemmistoliitto.

 

Ja Nato-runttaus ei ole ainakaan laantumassa. Eilisen ulkoministerivalinnan myötä kokoomuksen Nato-hampaat on nyt otettu todenteolla esiin ja teroitettu. Tätä tosiasiaa ei pystytä edes hammaslääkäriliiton sponsoripakkauksella toiseksi valkaisemaan.

 

Siksi meidän pitää tehdä entistä selvemmäksi ja nostaa tiukasti esille, ettei Vasemmistoliitto suostu Natoon edes pitkin hampain.