Vasemmistosta kansanliikkeiden megafoni

Puhuin Vapunpäivänä vasemmiston vappujuhlassa neljällä paikkakunnalla: Helsingissä, Vantaalla, Somerolla ja Nummi-Pusulassa. Teemu Hiilinen kuvasi puheeni Vantaalla ja pätkän voi katsoa netistä osoitteesta:
http://video.google.com/videoplay?docid=-456210737324103945

Paavo Arhinmäen vappupuhe 1.5.2008
Helsinki, Vantaa, Somero, Nummi-Pusula
(muutokset mahdollisia puhuttaessa)

Hyvät toverit!

Vasemmisto on kriisissä. Näin vapun alla on julistettu ja asiasta paljon keskusteltu. Sen sijaan, että pohdimme onko vasemmisto kriisissä, pitäisi keskittyä uudistamaan vasemmistoa. Olipa vasemmisto kriisissä tai ei. Tilannetta ei pidä pelätä vaan nähdä murros mahdollisuutena luoda uutta vasemmistossa.

Vasemmistolaiset arvot ovat nousussa niin maailmalla kuin suomalaisessa yhteiskunnassakin. Tämä ei ole kuitenkaan kanavoitunut vasemmistopuolueiden kannatukseksi.

Kansalaiset haluavat oikeudenmukaisempaa ja solidaarisempaa politiikkaa. Rikkaille suunnattujen veronalennusten sijaan halutaan parempia julkisia palveluja, kunnollista perusturvaa ja pienempiä tuloeroja. Lähes neljä viidestä suomalaisesta ilmoittaa kaipaavansa hallitukselta vahvempaa otetta valtionyhtiöissä. Politiikka on kuitenkin ollut juuri päinvastaista.

Ihmiset kaipaavat vaihtoehtoa. Mutta onko vasemmisto tällä hetkellä muutosvoima ja vaihtoehto suomalaisessa yhteiskunnassa? Uskallammeko asettaa uusia vaatimuksia ja rohkeita tavoitteita vai viilaammeko vain porvareiden esityksiä hivenen paremmiksi?

Uskallan väittää, ettei vasemmisto ole tällä hetkellä riittävän vahva muutosvoima suomalaisessa yhteiskunnassa. Nyt tarvitaan uusia tavoitteita ja uusia rohkeita vaatimuksia.

Vasemmiston voima ei kasva siitä, että luovumme vanhoista teemoista ja symboleista. Vasemmiston kannatus ei varmasti nouse esimerkiksi sillä, että luovumme hienosta vappumarssiperinteestämme.

Sen sijaan pitää miettiä, miten voimme uudistaa vappumarsseja ja -juhlia. Vappujuhlien pitää olla värikkäitä, äänekkäitä ja iloisia mielenosoituksia työn, toimeentulon, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden puolesta. Vappumarssin ja vappujuhlien pitää olla sellaisia, että ne tempaavat ohikulkijatkin mukaansa.

Meidän pitää muutenkin pohtia, miten uudistamme toimintatapojamme. Vasemmiston pitää toimia siellä, missä ihmiset liikkuvat. Meidän pitää olla läsnä kuuntelemassa ihmisten toiveita ja tavoitteita ostareilla, baareissa ja lähiöissä. Eikä vain kuunnella, vaan viedä ihmisten toiveita myös konkreettisesti eteenpäin eduskunnassa ja valtuustoissa. Meidän pitää nousta uudestaan kansan liikkeeksi.

Hyvät toverit!

Toimintatapojen uudistaminen on tärkeää vasemmistolaiselle liikkeelle. Mutta yksin toimintatapojen muuttaminen ei riitä poliittisen avauksen palauttamiseksi poliittiselle työväenliikkeelle. Tarvitaan uusia esityksiä, ajatuksia ja rohkeita tavoitteita.

Tänä päivänä uudet poliittiset teemat nousevat kansalaisyhteiskunnasta ja kansalaisjärjestöistä. Viime vuosien isoimmat uudet poliittiset teemat ovat olleet eittämättä ilmastonmuutos, globalisaatio ja työelämän muutos. Poliittisen keskustelun moottoreina eivät ole olleet puolueet vaan ne ovat nousseet kansalaisliikkeiden ja -järjestöjen kautta.

Suomen vasemmistolla ei ole ollut rohkeutta tarttua kansalaisyhteiskunnasta nouseviin teemoihin. Emme ole olleet eturintamassa luomassa uutta poliittista keskustelua ja muuttamassa yhteiskuntaa. Olemme pikemmin olleet jälkijunassa, jotkut jopa tyrmäämässä uutta ajattelua.

Vasemmistosta pitää tulla kansanliikkeiden megafoni. Meidän pitää uskaltaa tarttua ajassa liikkuviin teemoihin ja lähteä ajamaan niitä poliittisesti.

Hyvät toverit!

Vappu on työn juhla. Punaisten ja punavihreiden lippujen alla marssivat työläiset. Mutta mitä ovat tämän päivän työläiset? Vasemmiston on aika päivittää myös käsitystään työstä ja työläisistä.

Palkkatyön luonne on muuttunut. Perinteisen teollisuustyöläisen rinnalle on noussut suuri joukko työntekijöitä, jotka joutuvat elämään jatkuvassa epävarmuudessa.

Pätkätyöläiset, kulttuurin tekijät, tutkijat, tietotyöläiset, toimihenkilöt ja pizzapaikan pitäjät ovat työläisiä siinä missä telakalla tai rakennuksilla raatavat. Hoito- ja hoiva-aloilla sekä palvelusektorilla työskentelevät joutuvat koko ajan kovenevan paineen alle.

Työn määrä on lisääntynyt ja työ ei rajoitu enää normaaliin työaikaan ja fyysisesti työpaikkaan. Yhä useamman työntekijän pitää olla valmiina myös iltaisin tai viikonloppuisin hoitamaan "pieniä työjuttuja".

Nämä ovat niitä uusia työläisryhmiä, joiden rinnalla ja puolesta vasemmiston pitää toimia siinä missä perinteisten teollisuustyöläistenkin. Sairaanhoitajat ja toimihenkilöt ovat omilla lakkotaisteluillaan osoittaneet, että he ovat halukkaita myös haastamaan työelämän jatkuvan kurjistumisen.

Uusien työläisten joukko ei ole marginaalinen vaan suuri ja kasvava ryhmä. Ei siis ole ihme, että kokoomus on lähtenyt kosiskelemaan juuri näitä ihmisiä. Porvarit eivät ole todellinen vaihtoehto duunareille, mutta vasemmiston on näytettävä tämä käytännössä. Toimimalla yhteisrintamassa kaikkien työläisten oikeuksien puolesta.

Hyvät toverit!

Vaikka vasemmiston on suunnattava tulevaisuuteen, en voi olla lyhyesti palaamatta historiaan. Tänä keväänä on tullut kuluneeksi 90 vuotta kansalaissodasta. Näinä päivinä 90 vuotta sitten varsinaiset taistelut loppuivat, mutta hirveydet jatkuivat vielä pitkään. Molemmat osapuolet syyllistyivät tuomittavaan terroriin. Terrori on se, mikä on lyönyt syvimmät jäljet suomalaiseen yhteiskuntaan.

Juuri huhti-toukokuussa 90 vuotta sitten valkoinen terrori raivosi pahimmillaan. Terrori oli nuoremman polven tutkijoiden mukaan systemaattista. Jotain sodan loppuvaiheiden ja päättymisen jälkeisen terrorin laajuudesta kertoo se, että punaisia kuoli terrorin uhreina seitsemän kertaa enemmän kuin valkoisia.

Kun mukaan vielä lasketaan vankileireillä menehtyneet, arvioilta 80 prosenttia punaisista uhreista kuoli muuten ja muualla kuin sodan taisteluissa.

Suomessa vieläkin vaietaan paljon näistä kansalaissodan syvimmistä arvista. Valtiovalta ei ole juurikaan osallistunut keskusteluun kansalaissodasta. Olisiko nyt 90 vuoden jälkeen ilman syyttelyä ja kaunaa mahdollisuus lopulta rehabilitaatioon. Olisiko mahdollista, että Suomi palauttaisi 90 vuotta sitten tutkimatta teloitettujen ihmisten kunnian?

Hyvät toverit!

Vappu on työn juhla, ilon juhla ja ennen kaikkea vasemmiston voimannäytön paikka. Vappu on yhteishengen ja uuden liikkeen luomisen juhla. Toisenlainen maailma on mahdollinen, mutta se meidän on luotava yhdessä!

Haluan toivottaa teille kaikille hyvää vappua. Taistelohon!