Hei, me ei puhuta sodasta

Keväällä kokoomus teki näyttävän mainoskampanjan. Ulkoministeri Alexander Stubbin naamalla kutsuttiin puhumaan ”vaietusta aiheesta”. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa irtauduttiin kertaheitolla menneisyyden hyssyttelystä ”Hei, me puhutaan ulkopolitiikkaa” -kiertueella.

Avoimuuden aika kesti aina heinäkuun loppuun asti. Kun suomalaiset sotilaat joutuivat ensimmäistä kertaa tulitaisteluun vuoden 1945 jälkeen, kiirehti Alexander Stubb vakuuttamaan nopeasti, että hei come on, ei me olla sodassa.

Silloin kun minä olin nuori, Stubb oli vähän vanhempi, kremlologit yrittivät lukea rivien välistä mitä Neuvostoliitossa todella ajateltiin. Nyt tarvittaisiin stubbologi kertomaan, mitä Afganistanissa tapahtuu, jos kerran siellä ei ole käynnissä sisällissota. Yhtäkkiä myös puolustusministeri Jyri Häkämiehestä on tullut kovin tuppisuu.

*

Vaikka Vasemmistoliiton pitäisi katsoa vain tulevaisuuteen, en malta olla palaamatta kahden vuoden takaiseen. Kesällä 2007 Häkämies vaati, että Suomen on päästävä perinteisestä rauhanturvaamisesta, häkämieheksi kanttiinihommista, kunnon nopeaan toimintaan. Häkämies oli lähettämässä Afganistaniin 100 000 rynnäkkökivääriä ja lisäämässä suomalaisia joukkoja.

Vastasin vaatimalla Suomea vetämään pois joukkonsa Afganistanista. Perustelin kantani sillä, että kysymys ei ole enää rahanturvaamisesta, johon eduskunta suomalaiset lähetti vuonna 2002. Afganistanissa Suomi on osapuolena sisällissodassa. Toistin näkemykseni eduskunnan suuressa salissa joulukuussa 2007. Pöytäkirjan mukaan sanon selvästi, että Afganistanissa on käynnissä sisällissota.

Olen molemmista arvioistani edelleen samaa mieltä.

*

Jyri Häkämies on saanut tahtonsa läpi. Afganistaniin on lähetetty lisäjoukkoja vain Vasemmistoliiton äänestäessä vastaan eduskunnassa. Kanttiini hommista on päästy myös tositoimiin, sotimaan afganistanilaisten kanssa.

Mutta miksi Alex ja Jyri eivät yhtäkkiä puhu enää avoimesti ulko- ja turvallisuuspolitiikasta? Miksi yhtäkkiä sota ei olekaan sotaa? Hei, me ei puhuta sodasta.