Vasemmisto ei tarvitse messiasta

Vaikka sen jossain sisimmässään tiesi olevan tulossa, ei kuitenkaan vaalitappiolle halunnut antaa yhtään sijaa ennen vaaleja. Se oli selvää, että vasemmisto tulee häviämään vaaleissa, mutta europarlamenttipaikan menettäminen täydensi tappion polvilleen lyömiseksi.

Vasemmistoliiton ainoa paikka Euroopan parlamentissa meni samalla, kun ääniosuus putosi kolmanneksella. Sosiaalidemokraatit kärsivät yhtä rajun tappion ja on hämmästyttävää, että Suomen kolmestatoista europarlamentaarikosta vain yksi on työväenpuolueen jäsen!

Koko vaali-ilta oli äärimmäisen jännittävä. Toimin vaalivalvojaisten juontajana ja päät kävivät kuumina, kun laskimme tilanteen kehittymistä. Kun sitten selvisi, että jäimme vajaan 2700 reaalisen äänen päähän europarlamenttipaikasta, meni juontaja lähes sanattomaksi.

Murskaava vaalitappio otti niin pahasti päähän, että oli pakko kävellä 5-6 kilometriä Kaisaniemestä Herttoniemenrantaan viileässä kesäyössä. Jo kuudelta heräsin siihen, että päätä särki ja vitutus oli palanut, vaikka iltaa oli vietetty vain limun voimalla.

Vasemmistoliitto on lyöty nyt kanveesiin ja tuomari laskee lukua. Moni suuri nyrkkeilijä on noussut kuitenkin polviltaan vielä voittoon. Niin Vasemmistoliittokin tekee, mutta vain jos uskalletaan aloittaa Uuden Vasemmistoliiton rakentaminen heti.

Vasemmistoliiton nousu vaatii uusia nuoremman sukupolven kasvoja esille, mutta Vasemmistoliiton on turha odottaa kenestäkään messiasta. Oli lähinnä kiusallista, kun nyt eläkkeelle siirtyvä europarlamentaarikkomme Esko Seppänen julisti minut tänään puolueen messiaaksi.

Vasemmistoliitto on täysin korvessa, jos kuvitellaan yksittäisen ihmisen pystyvän nostamaan puolueen yksin nousuun. Pelkkä henkilöihin liittyvä kasvojen pesu ei riitä. Tarvitaan paljon laajempi uudistuminen, niin politiikan sisältöjen kuin organisaation tasolla.

Uuden Vasemmistoliiton tulevaisuus on nuoremmissa sukupolvissa. Jussi Saramon ja Anna Mikkolan kohtuulliset äänimäärät olivat ainoita valopilkkuja näissä vaaleissa. Nyt nuorelle sukupolvelle pitää antaa tila määrittää uudet teemat.

Uuden Vasemmistoliiton on kuunneltava kannattajia ja jäseniään siitä, mihin suuntaan puoluetta on kehitettävä. Puoluejohdon ja puoluetoimiston pitää olla pikemminkin kuunteluoppilaana kuin oppi-isänä. Yritän vielä tällä viikolla organisoida avoimen kuulemisen kaikille Vasemmistoliiton jäsenille, kannattajille ja symppareille.

Uuden Vasemmistoliiton pitää olla kuunteleva puolue. Uskaltaudun silti hahmottelemaan nykyisen puoluejohdon jäsenenä muutamia teemoja, joita Uusi Vasemmistoliitto tulee nostamaan esille.

Uuden Vasemmistoliiton on oltava aidosti duunarien puolue. Mutta ei vain perinteisten tehdastyöläisten vaan ennen muuta myös akateemisen- ja palvelualojen- sekä toimihenkilöprekariaatin puolue. Meidän pitää esittää uusi vaihtoehto nykyiselle sosiaaliturvajärjestelmälle. Sellainen, joka huomioi työelämän prekarisoitumisen.

Uuden Vasemmistoliiton pitää olla pienyrittäjien puolue. Kukaan ei tunnu yhteiskunnassamme juurikaan puolustavan pienyrittäjiä, jotka tekevät pitkiä päiviä epävarmuudessa ja pienillä tuloilla.

Uuden Vasemmistoliiton tulee olla järjestelmäkriittinen. Meidän pitää uskaltaa ja pystyä haastamaan se sääntelemätön globaalikapitalismi, joka on ajanut Suomen ja koko Euroopan lamaan.

Ja Uuden Vasemmistoliiton pitää olla puolue, joka lopulta huomioi aidosti ekologian sosiaalisen puolen rinnalla.

*

Minä olen idealisti ja uskon vasemmiston nousevan uudestaan jaloilleen poliittiseen kehään taistelemaan. Mutta se vaatii Uutta Vasemmistoliittoa. Puoluetta joka haastaa, tekee avauksia ja alustaa keskusteluja. Sen luominen on aloitettava NYT.