Kotihoidontuen saajilla on kohtuuttoman huono sairausturva

Sairauspäivärahan tarkoitus on korvata alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä. Päivärahaa saa, kun henkilö on ollut työkyvyttömyyttä edeltävien kolmen kuukauden aikana ansiotyössä työntekijänä, yrittäjänä tai ammatinharjoittajana. Työedellytys täyttyy myös, jos henkilö on ollut esimerkiksi opiskelemassa päätoimisesti, työttömänä työnhakijana, hoitamassa omaa talouttaan tai sapatti- tai vuorotteluvapaalla. Perhe-etuuksia ei lasketa tuloiksi sairauspäivärahan määrityksessä.

Tulottomien ja pienituloisten sairauspäiväraha poistettiin vuoden 1996 alusta alkaen. Poistamista perusteltiin sillä, että jos henkilöllä ei ollut terveenä tuloja, hän ei sairastuessaan niitä menettänyt. 1.4.2002 alkaen lakia lievennettiin hiukan asettamalla ns. työedellytystä vailla olevien vähimmäismääräiselle sairauspäivärahalle 55 päivän karenssi. Ajatuksena tässä oli, ettei lyhyt sairastelu saa lisätä tulottoman tuloja, mutta pitkään sairastavan toimeentulo on turvattava. Muiden kuin vähimmäismääräisten sairauspäivärahojen kohdalla karenssi on yhdeksän päivää.

Jos kolmen kuukauden työedellytys ei täyty, sairauspäivärahaa voi siis saada vasta, kun työkyvyttömyys on jatkunut yhtäjaksoisesti 55 päivää. Sairauspäiväraha maksetaan minimimääräisenä. Tämä merkitsee vakavasti sairastuneelle tulottomalle kotiäidille tai -isälle kohtuutonta taloudellista kuormitusta. Lisäksi lasten hoito joudutaan järjestämään heitä hoitaneen vanhemman sairastuttua, joka usein aiheuttaa lisäkuluja.

Kotihoidon tuella elävien kohdalla sairauspäivärahan määräytymisperusteet ovat myös kohtuuttomat. Jos kotihoidon tuelta joutuu jäämään pitkälle sairauspäivärahalle, ei sairauspäiväraha määräydy edellisen palkkatulon eikä edes vanhempainpäivärahan vaan kotihoidon tuen mukaan. Tämä koskee ainakin niitä vanhempia, joiden pätkätyöjakso on päättynyt vanhempainvapaan aikana.

Perustuslain 19 §:n mukaan jokaiselle taataan oikeus perustoimeentuloon myös sairauden aikana. 55 päivän karenssi kotona lasta hoitavan vanhemman sairauspäivärahaan ei noudata tätä pykälää ja sisältää oletuksen siitä, että sairastuneen pitää tulla toimeen esimerkiksi puolison tuloilla. On epäoikeudenmukaista, että kaikkein pienituloisimmilta evätään oikeus täysiaikaiseen sairausturvaan.

Lähtökohtaisesti karensseista pitäisi luopua kokonaan. On täysin epäloogista, että työttömyyden tai sairauden kohdatessa rangaistaan karenssilla.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että perhe-etuudet voidaan laskea tuloiksi sairauspäivärahan määrityksessä ja että kohtuuttoman pitkä vähimmäismääräisen sairauspäivärahan karenssiaika lyhennetään muiden sairauspäivärahojen karenssiajan tasolle?