Vuokratyö on modernia orjakauppaa

Vuokratyössä työnantaja vuokraa työntekijänsä toisen työnantajan (työn vastaanottaja on käyttäjäyritys ja toimeksiantaja on työn tilaaja) työhön. Työntekijä työskentelee työn vastaanottajan työnjohdon alaisuudessa ja valvonnassa. Työskentely tapahtuu useimmiten työn vastaanottajan työpaikalla. Vastaanottaja suorittaa korvauksen työvoiman luovuttajalle, ei työntekijälle itselleen. Työntekijä saa palkkaa omalta työnantajaltaan.

Vuokratyötä on useissa eri yhteyksissä väitetty askeleeksi pysyviin työsuhteisiin ja siksi tarpeelliseksi. Tilastot kuitenkin osoittavat, että vain viisi prosenttia vuokratyöntekijöistä työllistyy vakituiseen työsuhteeseen. Eräs keskeinen seikka, joka liittyy vuokratyön toimimiseen väylänä vakituiseen työsuhteeseen, on se, että vuokrausyritykset vaativat usein rekrytointimaksua käyttäjäyrityksiltä, jos nämä haluavat vakinaistaa vuokratyöntekijän omaksi työntekijäkseen. Tämä saattaa jopa estää työntekijän työllistymisen, jos käyttäjäyritys ei halua tätä maksua maksaa.

Vuokratyösuhteiden määrä on miltei nelinkertaistunut vuodesta 2001, kun taas vuokratyösuhteiden keskimääräinen kesto on samalla ajanjaksolla pudonnut kolmannekseen. Yritykset siis teettävät yhä enemmän vuokratöitä, kun taas työntekijät joutuvat työskentelemään yhä lyhyemmissä pätkissä. Valtaosa vuokratyöntekijöistä työskentelee vuokratyösuhteessa vastoin omaa tahtoaan. Keskeisin syy vuokratyön tekemiseen on se, ettei vakituista työtä ole tarjolla.

Vuokratyöhön liittyy työntekijän kannalta lukuisia sekä työlainsäädännöllisiä että muunlaisia ongelmia. Työlainsäädännön tehtävä on heikommaksi katsotun osapuolen eli työntekijän suojeleminen. Vuokratyössä työlainsäädäntö ei kuitenkaan suojele työntekijää. Tämä perustuu keskeisiltä osin siihen, että vuokratyössä käyttäjäyritys voi ilmoittaa milloin tahansa töiden loppumisesta eikä vuokrausyrityksellä ole velvollisuutta tarjota vuokratyöntekijälle uutta työtä tai maksaa palkkaa, jos työtä ei ole. Vuokratyössä käyttäjäyritys siis kierrättää henkilöstöön liittyviä liikeriskejä vuokrausyrityksen kautta vuokratyöntekijän kannettavaksi.

Edellisen lisäksi vuokratyövoiman käyttäminen tarjoaa yrityksille myös muita taloudellisia etuja verrattuna vakinaiseen työvoimaan. Vuokratyöntekijöille maksetaan keskimääräistä pienempiä palkkoja, ja heillä on yleensä huonommat työsuhde-edut kuin vakituisilla työntekijöillä. Esimerkiksi kaikki talokohtaiset edut sekä työnarviointiin ja pisteytykseen perustuvat palkanosat karsitaan. Yleensä lyhyitä vuokratöitä tekevät jäävät myös ilman äitiys- ja perhevapaita ja usein lomapalkkaakin. Silti vuokratyöntekijöiltä odotetaan samanlaista sitoutumista työhönsä kuin vakituisiltakin työntekijöiltä.

Vuokratyöntekijän on maksettava vuokra ja laskut joka kuukausi sekä ostettava ruokaa joka viikko riippumatta siitä, tarjoaako vuokratyöfirma toimeentulon palkkatyössä. Vuokratyöntekijöille pitää turvata taattu toimeentulo. Hyvä keino tähän on takuupalkka, jossa vuokratyöfirman on taattava sovittu kohtuullinen määrä palkkaa kuukaudessa riippumatta siitä, pystytäänkö työtunteja tarjoamaan. Tällainen käytäntö on mm. Ruotsissa.

Vuokratyövoiman voimakkaasti lisääntyneen käytön on tutkimuksissa nähty heijastelevan laajempia yhteiskunnallisia arvomuutoksia. Työntekijöillä ei ole arvoa sinänsä, ainoastaan työn tekemisen välineinä. Heiltä on riistetty sosiaalisen nousun mahdollisuus ja tilaisuus vahvistaa identiteettiään osana pysyvää työyhteisöä. Työn pirstaleisuudesta ja työoloista johtuva epävarmuus on useiden työssäolotutkimusten mukaan ylivoimaisesti suurin työuupumusta aiheuttava tekijä.

Vuokratyövoimaa on alettu käyttää enenevässä määrin myös pysyvien työtehtävien hoidossa. Vuokratyön käyttö pitäisi rajata vain selkeästi kausihuippujen tasoittamiseen, ei jatkuvien työtehtävien hoitoon. Lainsäädännössä pitäisi määritellä, ettei pysyviä työtehtäviä saa hoitaa vuokratyösuhteilla.

Mainittuihin seikkoihin vedoten voidaan todeta, että vuokratyö Suomessa muistuttaa modernia orjakauppaa, jossa työntekijän oikeudet jäävät vähäisiksi ja niiden valvonta on täysin puutteellista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä vuokratyöntekijöiden aseman parantamiseksi ja heidän työolojensa valvonnan lisäämiseksi,

aikooko hallitus tuoda esityksen vuokratyöntekijöiden takuupalkasta ja

aikooko hallitus lainsäädännöllä estää rekrytointimaksujen ottamisen vuokratyöntekijöistä?