Hellsingin kallis metropolialue

En ole oikein innostunut metropolihuumasta. Vaikka pääkaupunkiseudulla asuu noin miljoona ihmistä, jotenkin tuntuu hassulta puhua Helsingin metropolialueesta. Sanasta metropoli tulee mieleen pikemminkin Lontoo, New York tai Pariisi kuin Helsinki, Vantaa ja Espoo.

En myöskään koe, että Helsingin alue jotenkin erityisesti kilpailisi muiden metropolien kanssa. Meidän pitää toki ottaa onnistuneissa asioissa mallia muilta metropolialueilta.

Tärkeintä on kilpailun sijaan keskittyä perusasioihin: peruskoulun riittävän pieniin luokkakokoihin, terveysasemalle lääkärin vastaanotolle pääsyyn jonottamatta ja riittävän henkilökunnan turvaamiseen vanhusten hoivaan.

*

Jos nyt jotain voidaan eri metropolien välillä verrata, on se asumisen hinta. Tässä kilpailussa Helsingin alue pärjää valitettavan hyvin.

Olisi kohtuullista, että asumiskustannuksiin menisi korkeintaan 20-25 prosenttia käteen jäävistä tuloista. Tätä tavoitetta ollaan varsin lähellä muun muassa Berliinissä, Tukholmassa ja Wienissä. Samaan aikaan Helsingissä joudumme käyttämään keskimäärin lähes puolet tuloistamme asumiseen.

Missä Berliinissä, Tukholmassa ja Wienissä on onnistuttu? Berliinissä ei ole asuntopulaa vaan ylitarjontaa, mikä laskee hintoja ja vuokria. Tukholmassa on paljon kohtuuhintaisia asumisoikeusasuntoja. Wien on ylpeä kaupungin vuokra-asuntojen suuresta määrästä.

Yhteiskunnan tehtävä on turvata jokaiselle kunnollinen ja kohtuuhintainen asunto. Niin kauan kun asunnoista on pulaa, voidaan niistä pyytää kohtuuttomia hintoja ja vuokria. Siksi paremman asuntopolitiikan pitää olla iso vaaliteema Helsingin alueella.

*

Mitä sitten pitää tehdä, jotta kohtuuttomat asumiskustannukset saadaan alas?

Valtion lainoittamia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja pitää rakentaa lisää. Vuokra-asuntoja pitää rakentaa kaikkiin kaupunginosiin, myös parhaille paikoille.

Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat ovat nousseet viidessä vuodessa Helsingissä 20 prosenttia. Räikeimmissä tapauksissa vuokriin on tehty jopa 30 prosentin kertakorotuksia ja tekijöinä ovat olleet ns. yleishyödylliset vuokranantajat. Tarvitaan lainsäädännön muutoksia, joilla puututaan ylisuuriin vuokrankorotuksiin.

Entistä enemmän pitää rakentaa myös asumisoikeus- ja osaomistusasuntoja sekä Hitas-omistusasuntoja. Yksityisten yhtiöiden voitontavoittelu asumisoikeusyhtiöiden omistuksella on estettävä lakimuutoksella ja asumisoikeusasukkaiden vaikutusmahdollisuuksia on kehitettävä.

Kaupunkien asuintaloista perimät tonttivuokrat eivät saa olla niin suuria, että ne nostavat jo muutenkin liian korkeita asumiskustannuksia.

Myös Helsingin metropolialueen asukkailla on oikeus kohtuuhintaiseen asumiseen.

Tämän kolumni on julkaistu kaikissa Lehtiyhtymän lehdissä, vaikka saamani kirjoituspyynnön perusteella luulin, että se julkaistaan vain Helsingin Uutisissa, Vantaan Sanomissa ja Länsiväylässä.