Isot asiat ovat palanneet

Kyyninen voisi todeta, että varma merkki vaalien lähestymisestä on se, että päähallituspuolueet keskusta ja kokoomus nokittelevat toisiaan kovasanaisesti julkisuudessa. Jos ei halua olla niin kyyninen, voi myös tulkita isojen asioiden lopulta palanneen politiikan keskiöön.

Julkisuudessa keskustellaan nyt suurin kirjaimin politiikan ehkä kaikkein isoimmasta asiasta, verotuksesta. Tätä keskustelua Vasemmisto on yrittänyt pitää yllä koko vaalikauden ajan. Meillä ei ole ollut näköjään tarpeeksi lihaksia nostaa asiaa isosti esille. Siihen tarvittiin Hetemäen työryhmää.

*

Verotuksella on kaksi keskeistä tehtävää. Verotuksen tulee lisätä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta tasaamalla tuloeroja. Ja veropohjan pitää olla riittävän laaja, jotta voimme huolehtia laadukkaista julkisista palveluista ja kunnollisesta perusturvasta.

Nykyisen ja edellistenkin hallitusten veropolitiikka on ollut juuri päinvastaista. Progressiivisuus verotuksessa on koko ajan vähentynyt. Pääoma- ja osinkotuloilla eläviä on suosittu räikeästi. Välillisiä veroja on nostettu ja samaan aikaan ansiotuloverotusta on laskettu.

Tämä on johtanut ennen näkemättömän nopeaan tuloerojen kasvuun ja köyhyyden lisääntymiseen sekä veropohjan kaventumiseen. Suomalaiselta hyvinvointiyhteiskunnalta on syöty pohjaa. Nyt edessä on kärjistäen kaksi vaihtoehtoa, veropolitiikan suunnanmuutos tai rajut leikkauslistat.

Kokoomus ja sen johtama valtiovarainministeriö ovat valinneet jälkimmäisen linjan. Ensin valtiovarainministeriö vaati rajuja leikkauksia ja heti perään Hetemäen työryhmä esitti suuria harppauksia kohti tasaveroa.

Tasavero on hämäävä termi. Äkkiseltään tasavero kuulostaa monen korvassa positiivisesti latautuneelta sanalta, kaikkia kohdellaan verotuksessa tasavertaisesti. Tosiasiassa tasavero tarkoittaa sitä, että pieni- ja keskituloiset maksavat suhteessa enemmän veroja kuin suurituloiset.

*

En ole halunnut olla kyyninen lukiessani keskustalaisten kommentteja Hetemäen työryhmän ja kokoomuksen veropolitiikasta. Tahdon aidosti uskoa, että Suomessa on laaja poliittinen rintama, joka haluaa aivan toisenlaista veropolitiikkaa.

Kun syksyllä sanoin, ettei suurin puolue ole automaattisesti hallituksessa, viittasin juuri tällaisiin suuriin linjakysymyksiin. Jos kokoomus on vaalien jälkeen suurin puolue, voiko se yksinoikeudella määrittää politiikan linjan, joka poikkeaa radikaalisti muiden puolueiden näkemyksistä?

Minusta ei voi. Siksi haluan nähdä, että isojen hallituspuolueiden julkinen nokittelu verotuksesta ja peruskoulusta ovat merkkejä siitä, että politiikan suunta voi olla muuttumassa ensi vuonna.

Toisenlainen politiikka on mahdollista.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 31.12.2010.