Mieluummin veroja kuin leikkauksia

Vasemmiston puoluevaltuusto kokoontuu tänä viikonloppuna Helsinkiin ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun puolue päätti osallistua hallitukseen alkukesästä. Kokouksessa on ollut eteenpäin katsova, myönteinen henki.

Kun sama porukka kokoontui edellisen kerran, käytiin hyvää ja kriittistä keskustelua hallitukseen osallistumisesta. Ei ole salaisuus, ettei nykyisen hallituksen koostumus ollut kenenkään ensisijainen toive ennen vaaleja.

Nyt on kuitenkin katsottava eteenpäin ja muistettava, että politiikkaa tehdään myös hallituksen sisällä.

Pääministeri Jyrki Katainen on väläyttänyt jo useamman kerran julkisuudessa, että ensi keväänä on edessä jälleen uusia leikkauksia.

Me vasemmistossa katsomme, että valtiontalouden mahdolliset sopeuttamistarpeet pitää hoitaa ennen muuta verotuksen, ei uusien leikkausten kautta.

Ensi maaliskuussa kokoontuvaan hallituksen kehysriiheen kohdistuu jo nyt suuria paineita. Silloin on tarkoitus tehdä yhteenvetoa siitä, onko valtiontaloudessa sopeuttamistarpeita ja jos on, kuinka suuria ne ovat. Samalla tehdään päätöksiä siitä, millaisia tarvittavat ratkaisut ovat.

Selvää on, että silloin ei voida päättää vain leikkauksista. Tarkasteluun on otettava myös verotus ja sen oikeudenmukaisuus.
Talouden toiminnan kannalta on ensiarvoisen tärkeä huolehtia kotimaisesta kysynnästä ja työllisyydestä, erityisesti oloissa, joissa vientikysyntä on nyt hiipumassa. Leikkaukset ovatkin myrkkyä nimenomaan kotimaiselle kysynnälle.

Vasemmisto on nostanut keskusteluun leikkausten vaihtoehtona ajatuksen erityisesti solidaarisuusverosta, joka kohdistuisi kaikkein suurituloisimpiin.

Samalla olemme esittäneet varallisuusveron palauttamista progressiivisena. Jos sopeuttamistoimia joudutaan tekemään, joudumme myös keskustelemaan ylimpien ansiotulojen verotuksen kiristämisestä.

Toisaalta vielä ei tiedetä, mikä talouden kokonaiskuva on. Epävarmuutta luovat Eurooppaan hiipivä taantuma, maanosassa riehuva velkakriisi sekä erityisesti Kreikan, Italian ja Espanjan kärjistyvä tilanne.

Siksi talouspolitiikan linjaa ei voi vielä lyödä lukkoon – ainakaan niin, että pöytään tuotaisiin jälleen uusia leikkauslistoja.