Oma koti kullan kallis

Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla asumisen hinta on karannut täysin käsistä. Aivan liian ison osan käteen jäävistä tuloista haukkaa asuntolainan lyhennys tai vuokran maksaminen. Moni joutuu käyttämään jopa reilusti yli puolet tuloistaan asumiskustannuksiin.

Tulisimme huomattavasti paremmin toimeen, jos asuminen ei olisi niin suuri kustannuserä. Nyt moni joutuu muuttamaan pois omasta kodistaan ja velkaantuu ylisuurien asumiskustannusten vuoksi.

Yhteiskunnan tehtävä on turvata jokaiselle kunnollinen ja kohtuuhintainen asunto. Niin kauan kun asunnoista on pulaa, voidaan niistä pyytää kohtuuttomia hintoja ja vuokria. Siksi paremman asuntopolitiikan pitää olla keskeinen asia, kun puhutaan Helsingin ja pääkaupunkiseudun kehittämisestä.

*

Valtio ja kunnat voivat vaikuttaa asumisen hintaan monella tavalla. Valtion lainoittamia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja pitää rakentaa lisää. Vuokra-asuntoja pitää rakentaa kaikkiin kaupunginosiin, myös parhaille paikoille. Lähivuosina rakentuviin Jätkäsaareen, Kalasatamaan ja Kruunuvuoreen pitää rakentaa meren rannalle kovan rahan omistusasuntojen lisäksi myös kaupungin vuokra-asuntoja.

Entistä enemmän pitää rakentaa myös asumisoikeus- ja osaomistusasuntoja sekä Hitas-omistusasuntoja. Ne takaavat pienemmällä rahalla tavallisille perheille mahdollisuuden päästä kiinni omaan riittävän kokoiseen kotiin.

Kaupungin asuintaloista perimät tonttivuokrat eivät saa olla niin suuria, että ne nostavat jo muutenkin liian korkeita asumiskustannuksia. Vasemmisto taisteli kaupunginvaltuustossa asukasliikkeen rinnalla estääkseen jopa viisitoistakertaiset korotukset tontinvuokriin. Muille päättäjille oikeutetut vaatimuksemme tontinvuokrien kohtuullistamisesta kaikuivat kuuroille korville.

*

Asuntomarkkinoilla vallitsevat vuokranantajien markkinat, koska valtion asuntorahaston tukemia vuokra-asuntoja ja muita vuokra-asuntoja ei rakenneta riittävästi Helsinkiin. Lyhyet työsuhteet ja opiskelujen hajanaisuus vaativat vuokra-asuntokannan reipasta kasvattamista.

Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat ovat nousseet viidessä vuodessa Helsingissä 20 prosenttia. Räikeimmissä tapauksissa vuokriin on tehty jopa 30 prosentin kertakorotuksia ja tekijöinä ovat olleet ns. yleishyödylliset vuokranantajat. Tämä on vastoin hyvää vuokralaistapaa. Asuntoministeri Jan Vapaavuori ei ole puuttunut ylilyönteihin, vaikka olen esittänyt hänelle kirjallisen kysymyksen asiasta.

Myös Helsingin kaupungin asuntojen vuokrat uhkaavat nousta pääomafuusion myötä. Asukkaat vastustivat fuusiota, mutta se jyrättiin kaupunginvaltuustossa läpi kokoomuksen, vihreiden ja sosiaalidemokraattien voimalla. Vasemmisto esitti fuusion hylkäämistä ja asukasdemokratian vahvistamista.

Tarvitaan lainsäädännön muutoksia, joilla puututaan ylisuuriin vuokrankorotuksiin. Omassa lakialoitteessani esitän, että vuokrankorotusriidoissa todistustaakka on siirrettävä vuokranantajalle.

*

Asumisoikeusasunnoissa asuvien tilanne näyttää tulevaisuudessa huolestuttavalta. Loppuvuodesta 5300 osaomistusasuntoa myytiin yritykselle, jonka tavoite on tehdä ihmisten kodeilla raakaa bisnestä. Nykyinen lainsäädäntö ei antanut asukkaille mahdollisuutta estää hanketta.

Tein välittömästi toimenpidealoitteen lainsäädännön muuttamiseksi niin, että yksityisten yhtiöiden voitontavoittelu asumisoikeusyhtiöiden omistuksella estetään ja kehitetään lainsäädäntöä edelleen lisäämällä asumisoikeusasukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.

Kovin hiljaista on ollut hallituksen suunnalla vaikka kysymys on ihmisten oikeudesta turvalliseen asumiseen omassa kodissaan.

*

Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla eduskuntavaalien pitää olla myös kamppailua asuntopolitiikan suunnasta. Tässä kamppailussa Vasemmisto on ollut asukkaiden puolella ja on sitä myös jatkossa.