Sukupuolikiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksiin

”Minä kumminkin käytän puheenvuoroa”, lausui Miina Sillanpää ensimmäisessä demokraattisilla vaaleilla valitussa eduskunnassa vuonna 1907. Tässä lauseessa ja Miina Sillanpäässä tiivistyvät monet suomalaisen demokratian ja sukupuolten tasa-arvon piirteet. Sillanpää oli yksi ensimmäisistä naiskansanedustajista ja myös ensimmäinen naispuolinen ministeri 1926−27.  Naisten osallistuminen eduskunta- ja hallitustyöhön oli vielä 1900-luvun alussa maailmanlaajuisesti hyvin harvinaista.

Sukupuolten tasa-arvoiset mahdollisuudet vaikuttamiseen päätöksenteon eri tasoilla ovat vahvistuneet sitten Sillanpään aikojen. Erityisesti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana on sukupuolten tasapuolinen edustus lisääntynyt päätöksenteossa: vuonna 1983 naisten osuus nousi yli 30 prosentin eduskunnassa. Nyt olemme jo yli 40 prosentissa.

Hallituksessa naisten ja miesten osuudet ministereistä ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana 40−60 prosentin vaihteluvälissä. Lisäksi 2000-luvulla presidentin ja pääministerin tehtävät ovat avautuneet naisille. Lisäksi uudessa hallituksessa saimme ensimmäistä kertaa naispuolisen valtiovarainministerin.

Kiintiöt ovat puolestaan tuoneet naisia erityisesti poliittisen päätöksenteon valmisteluun sekä valtionhallinnossa että kuntatasolla. Kiintiölainsäädäntö on vähentänyt sukupuolen mukaista työnjakoa kunnallisessa päätöksenteossa. Kiintiöiden myötä naisia alkoi toimia yhä enemmän teknisen sektorin lautakunnissa. On huomattava, että kiintiöt ovat toimineet sekä naisten että miesten edustuksen turvana: erityisesti kuntatasolla kiintiöt ovat turvanneet miesten edustuksen opetus- sekä terveys- ja sosiaalitoimen lautakunnissa.

Kiintiölainsäädännön onnistunut toimeenpano on myös osoittanut, että kiintiöt eivät ole ristiriidassa päätöksentekijöiden pätevyyden kanssa: meillä riittää niin päteviä naisia kuin miehiäkin päätöksenteon eri tasoille.

Kysymys kiintiöiden tarpeellisuudesta on ajankohtainen myös yritysmaailmassa. Esitänkin, että hallituksen tasa-arvo-ohjelmaan kirjataan tavoite sukupuolikiintiöihin siirtymisestä pörssiyhtiöiden hallituksissa. Mikäli sukupuolten tasapuolinen edustus ei toteudu pörssiyhtiöissä vuoteen 2013 mennessä, säädetään pörssiyhtiöiden hallituspaikkoja koskevat sukupuolikiintiöt niin, että kumpaakin sukupuolta on vähintään 40 %.

Kiintiölainsäädäntö on hyvä esimerkki siitä, että toisinaan tarvitaan myös lainsäädännöllisiä toimia tasa-arvon edistämiseksi. Poliittiset naisjärjestöt ja erilaiset tasa-arvotoimijat, kuten tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE, ovat tehneet tärkeää työtä tasapuolisen edustuksen saavuttamiseksi. Maailmanlaajuisesti ainutlaatuista on ollut naispoliitikkojen yhteistyö yli puoluerajojen: 1980−90 -luvun taitteessa syntyi niin Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS kuin eduskunnan naisverkostokin.

Hallitukset ovat 2000-luvulla kiinnittäneet erityistä huomiota naisten ja miesten edustukseen hallituksessa. Jotta tasapuolinen edustus toteutuisi jatkossakin hallituksen kokoonpanossa, kysymys on pidettävä poliittisella agendalla vaalikaudesta toiseen. Myös EU:n suuntaan Suomi voisi olla aloitteellinen näissä kysymyksissä: seuraavien komissaarinimitysten tullessa ajankohtaisiksi Suomi voisi ehdottaa yhtä nais- ja yhtä miesehdokasta.

Tasa-arvoinen päätöksenteko tarkoittaa myös sitä, että päätöksiä valmisteltaessa otetaan huomioon niiden vaikutukset naisiin ja miehiin. Hallitus on sitoutunut sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen kaikessa päätöksenteossa. Tässä työssä on kyse päätöksenteon syvällisestä muuttamisesta. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen parantaa päätösten valmistelua ja tekee siitä läpinäkyvämpää.

Sukupuolten tasa-arvo päätöksenteossa ei rajoitu vain kysymyksiin nais- ja miespäättäjien asemasta. Demokraattisessa päätöksenteossa on kyse yhtä lailla kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista. Myös kansalaisosallistumista on tärkeää tarkastella sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulmista. Tässä yhteydessä nousevat esiin myös kysymykset vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten ja miesten asemasta: miten esimerkiksi maahanmuuttajanaiset ja miehet voivat osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon?

Päätöksenteon avoimuus ja kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ovat olleet esillä viime vuosina niin paikallistasolla kuin valtakunnanpolitiikassakin. Tähän antaa aineksia tuleva demokratiapoliittinen selonteko, joka laaditaan tällä vaalikaudella.

Sukupuolten tasa-arvoon liittyvien kysymysten ja näkökulmien tulee olla kiinteä osa demokratiapoliittista selontekoa ja sen linjauksia. Sukupuolten tasa-arvon ja demokratian edistäminen kulkevat käsi kädessä.