Guggenheim – seiniä vai taidetta?

Tänään oli jälleen aktiivinen päivä presidentinvaalikampanjassa: heti aamusta Ylen ruotsinkielinen vaalikeskustelu ja illalla useampi tilaisuus Vantaalla ja Keravalla. Keravalla oli yksi parhaiten järjestetyistä vaalitilaisuuksista toistaiseksi. Ensin soppaa ja politiikkaa ulkona, sitten iltamat, jossa mukana oli musiikkia, stand up – komiikkaa ja puhetta. Sali oli jälleen täynnä ja tilaisuuden aikana valmistui vielä kuvataideteos vaalikampanjaa vauhdittamaan. Mitäpä muuta ihminen tarvitsee kuin ruokaa, kulttuuria ja yhteisöllisyyttä.

Moni on myös kysynyt mielipidettäni Helsinkiin kaavaillusta Guggenheimin – taidemuseosta, sillä asiaa koskeva selvitys julkaistiin tänään.

Kävin itse viimeksi pari kuukautta sitten New Yorkin Guggenheim – museossa katsomassa näyttelyn. Maurizio Catellan näyttely oli hieno, tosin olen nähnyt Catellanin esillä olleita töitä jo aikaisemmin Lontoon Tate Modern -museossa. Myös arkkitehti Frank Lloyd Wrightin suunnittelema rakennus Manhattanilla on hieno, mutta kyllä MoMA on omaa luokkaansa New Yorkissa.

Vaikka Guggenheim toisi hienoja kansainvälisiä näyttelyitä seiniensä sisään, sen saapuminen Katajanokalle ei tunnu realistiselta. Selvitys ei näytä tuovan mitään uutta mullistavaa kulttuurikonseptia Suomeen vaan perusteet tuntuvat olevan enemmän matkailussa, jotka sinänsä eivät ole huonoja perusteluja. 

Kun kansallisesta kulttuuriomaisuudestamme vastaavien museoiden ja museoviraston määrärahoja on jo nyt jouduttu leikkaamaan ja Kulttuurien museo suljetaan, ei voi ajatella, että kulttuuribudjetissa olisi rahaa tällaiseen hankkeeseen. Tähän hankkeeseen varattua rahoitusta ei valtiolla ole eikä sellaisen lisääminen seuraavaan budjettikehykseen tunnu nykyisessä taloustilanteessa kovinkaan todennäköiseltä tai mahdolliselta. 

On sitä paitsi syytä pohtia, miksi suomalaisten veronmaksajien muuten pitäisi rahoittaa rikasta monikansallista säätiötä. 

Mikäli Guggenheim-museon tarvitsema julkinen rahoitus jostakin löytyisi, tässä taloudellisessa tilanteessa olisi Suomen kulttuuripolitiikan kannalta perustellumpaa kohdentaa se oman museokenttämme toiminnan tukemiseen ja oman kulttuuriperintömme vahvistamiseen. Museoissa on kansakuntamme muisti. Kannattaa miettiä, mitä omat museomme saisivat Guggenheimin hinnalla. 

Sen millä perusteella tällaiselle hankkeelle annettaisiin rahaa – jos siis annettaisiin – tulisi olla linjassa muiden kulttuurin rahoituspäätösten kanssa. 

Guggenheim-museolla – vai pitäisikö sanoa gallerialla – ei selvityksen mukaan olisi laajoja omia kokoelmia, vaan se järjestäisi vuosittain 2 – 3 suurnäyttelyä, joista vain yksi olisi suomalaisten kuratoima sekä muutama suppeampi näyttely. Kun mietitään museon kriteerejä, kulttuuripoliittisesti Guggenheim ei näillä perusteilla olisi museo, vaan suuri galleria. 

Museon käyttökustannukset noin 14,5 miljoonaa euroa vuodessa ja 20 vuoden Guggenheim-lisenssi maksaa 23,6 miljoonaa euroa, siis Guggenheim-brandi. Ne ovat isoja rahoja. 

Kannattaa myös pohtia, olisiko isojen kulttuuritalojen aika jo ohi. Voisiko Helsingissä taiteen suhteen tehdä muutakin kuin ostaa tänne suurta kansainvälistä ketjua? Voisiko rahaa – sitten kun sitä taas on – käyttää johonkin muuhun, ei seinien, vaan itse taiteen tekemisen tukemiseen?