Hyvät tuulet

Tällä viikolla Lontoon olympialaisissa olen jälleen huomannut, miten suurta bisnestä olympialaiset ovat kisoja sponsoroiville yrityksille. Tämä näkyi myös Lontoon olympialaisten kisakylässä, jossa vierailin keskiviikkona. Ympäri kisakylää on ylikansallisen virvoitusjuomayhtiön automaatteja, joista urheilijat voivat ottaa itselleen juomia.

Paikalla on näyttävästi myös amerikkalainen pikaruokaketju, joka kuuluu kisojen pääsponsoreihin. Kuulemma yllättävän moni urheilija syö nimenomaan siellä. Erityisesti pohjois-korealaiset olivat syöneet silmillään koko listan.

Sponsorien ja Kansainvälisen olympiakomitean tuotemerkkivalvonta on osittain ylittänyt jo sopivuuden rajat, kun pienten yrittäjien, kauppiaiden ja kahvilanpitäjien, ei ole annettu yhtyä kisatunnelmaan somistamalla liikkeitään viidellä renkaallaan. Järjestelykomitean johtaja Sebastian Coe jopa suositteli, ettei kisakatsomoon saisi tulla kilpailevan virvoitusjuomayhtiön paidassa.

Vaikka ennen kisoja tiukat rajoitukset saivat syystä kovaa kritiikkiä, kisojen aikana urheilu on noussut ansaitusti päärooliin. Iso-Britannian historiallisen hyvä menestys on hullaannuttanut kansan ja tunnelma katsomoissa on ollut katossa. Katsomot ovat täyttyneet kaikissa lajeissa, ei vain niissä, joissa briteille on ollut odotettavissa menestystä.

Oma taktiikkani olympialaisissa on ollut selvä. Pyrin olemaan kannustamassa aina, kun suomalaisia on kisaamassa. Muuten pyrin näkemään mahdollisimman paljon lajeja, joita en ole aikaisemmin kokenut paikalla.

Mahtavaa oli nähdä omin silmin, kun Tuuli Petäjä toi ensimmäisen mitalin Suomeen. Kun Petäjä ylitti maalilinjan ja hopea oli varma, me huusimme, lauloimme, itkimme ja nauroimme. Palkintojenjaossa oli upea nähdä suomalaisurheilijoiden yhteishenkeä. Paikalla olivat kaikki purjehtijamme ja taustajoukot, kaikki yhdessä riemuitsemassa Tuulin puolesta.

Usein puhutaan siitä, pitäisikö pienen Suomen panostaa vain muutamiin lajeihin. Purjehtijoiden menestys osoittaa, että lajivalikoimassa pitää olla leveyttä. Aika harva varmaan tiesi purjelautailun olevan olympialaji ennen Petäjän menestystä. Tai kuinka moni olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, että talviolympialaisissa suurimmat mitalitoiveemme ovat lumilautailussa?

Vaikka Suomen kansa janoaa menestystä, tärkeintä olympialaisissa on kuitenkin se, että esikuvat innostavat lapsia ja nuoria liikunnan ja urheilun pariin. Lapsena saatu innostus ja liikunnallinen elämäntapa kantavat toivottavasti koko elämän ajan.

Menestystä ei tule vain huippu-urheiluun taloudellisesti satsaamalla. Huippuja nousee, jos ruohonjuuritason liikunta- ja urheilumahdollisuudet ovat kunnossa. Siksi liikuntapoliittisena linjanamme on huolehtia, että jokaisella lapsella ja nuorella on aito mahdollisuus harrastaa. Kulut ovat kasvaneet ja peräti reilu neljäsosa perheistä kertoo taloudellisten rajoitusten estävän lapsen urheilemista.

Siksi jo tänä vuonna osoitimme ministeriössä miljoona euroa lisää seuratukeen, erityisesti sellaisiin hankkeisiin, joilla haetaan ja toteutetaan hyviä käytäntöjä lasten osallistumismaksujen pienentämiseen.

Tätä linjaa aiomme jatkaa myös ensi vuonna. Kasvatamme seuratukea, jotta mahdollisimman monessa seurassa voidaan laskea kuukausi- ja kausimaksuja kohtuulliselle tasolle.

Menestys ei tule hetkessä vaan pitkäjänteisellä työllä, jonka pohjana on seuroissa tehtävä vapaaehtoisyö ja entistä osaavampi ammattivalmennus.