Ihmisten etu pankkien edun edelle

”Sillä mitä on tiirikka verrattuna osakkeeseen? Mitä on pankkiryöstö pankin perustamiseen verrattuna?”, kysyy Puukko-Mackie Bertolt Brechtin Kolmen pennin oopperassa.

Brechtin aina ajankohtainen kysymys tulee mieleen, kun katsoo jälkeä, jonka pankit ovat esimerkiksi USAssa, Irlannissa ja Espanjassa viime vuosina saaneet aikaan lyhytnäköisellä voitontavoittelulla.
Pankkien tukemisesta Brecht ei ehtinyt kirjoittaa. Onko se vielä pahempaa kuin pankin ryöstö tai sen perustaminen?

Tämä kysymys joudutaan nyt asettamaan Suomessa, kun on käynyt ilmi, ettei Espanja selviä pankkiensa kanssa ilman ulkopuolista apua. Tilanne on poliittisten päättäjien kannalta lähes sietämätön. Vaihtoehtoina näyttäisi olevan veronmaksajien riskillä tapahtuva pankkien pääomittaminen tai rahoituslaitosten kaatumisesta seuraava kaaos.

Pankin kaatuessa menee monilta ihmisiltä kodit ja yrittäjiltä firmat alta. Tästä on surullisia kokemuksia 1990-luvun laman ajalta Suomesta. USAn pankkikriisi osoitti lisäksi, että ison pankin kaatuminen voi pahimmillaan ajaa koko maailman lamaan.

Siksi Vasemmisto on vaatinut pitkään paitsi pankkisääntelyä, myös maksimikokoa pankeille, jotta ne eivät olisi liian isoja kaatumaan. Peruspankkitoiminta ja spekulatiiviset investointipankit on erotettava toisistaan. Ihmisten asuntolainat ja säästöt ovat liian tärkeitä globaalin vedonlyönnin pelimerkeiksi.

Vasemmisto ei ole hyväksynyt eikä hyväksy tukipaketteja, joissa sijoittajille ja pankeille jaetaan ilmaista rahaa ja näin maksatetaan nousukauden aikana tehdyt voitot jälkikäteen yhteisestä pussista. Siksi hallituksen vaihduttua Suomi on ilmoittanut, että ilman sijoittajien vastuuta ja vakuuksia tukia ei myönnetä. Esimerkiksi Espanjan, Italian ja Kyproksen vaikeudet ovat olleet tiedossa ja niihin on haluttu jo edeltä käsin rakentaa kestävä linja.

Kreikan uudemmassa apupaketissa yksityisiltä sijoittajilta leikattiin yli puolet pääomista. Jos Espanjaa päädytään tukemaan, Suomen pitää vaatia vastikkeellisuutta myös Espanjan kohdalla. Se tarkoittaa sitä, että kun pankille siirtyy Espanjan valtiolta yhteisesti lainattua rahaa, pitää valtiolle vastaavasti siirtyä pankin omistusta. Tätä saa kutsua myös sosialisoimiseksi. Elinkelvottomien pankkien omistajat menettävät omistuksensa kokonaan, veronmaksajien tehtävä ei ole kantaa sijoittajien riskiä.

Nyt ei auta, että vanha letkautusjenkka pyörii paikallaan, vaan järjestelmää on muutettava. On selvää, että nykyiset kriisit eivät ratkea vain uusia tukipaketteja kokoamalla. On käytävä kiinni kriisejä tuottavan kapitalismin perustuksiin. Pankkien lisäksi kuriin on laitettava veroparatiisit ja finanssimarkkinat, jotka ylisuurena häntänä heiluttavat reaalitalouden koiraa.

On säädettävä rahoitusmarkkinavero, joka hillitsee keinottelua ja jolla arvopaperikaupasta voidaan kerätä puskureita tuleviin kriiseihin. Europarlamentti hyväksyi toukokuun lopulla rahoitusmarkkinaveroa koskevan päätöslauselman. Perussuomalaisten Sampo Terho äänesti vastaan. On pakko kysyä kriiseistä innostuvalta Timo Soinilta, miksi?

Espanjan valtiolla ei ole paljoa velkaa, mutta velan määrä nousee nyt massatyöttömyyden oloissa niin rajusti, ettei se olisi voinut saada rahaa riittävästi markkinoilta. Espanjalle annettavan lainan neuvottelut ovat kesken ja teemme työtä sen eteen, että sekä suomalaisten että espanjalaisten etu asetetaan pankkien omistajien edun edelle.