Jokaisella on oikeus nimeen ovessa

Suomessa vietetään jälleen tänään illalla Asunnottomien yötä, nyt jo 14. kertaa. Yhtäältä ei ole oikein, että asunnottomuuden ongelmaa ei ole pystytty Suomessa vieläkään ratkaisemaan. Toisaalta on hyvä, että Asunnottomien yön kansalaisliike on jaksanut pitää teemaa esillä vuodesta toiseen ja ravistella päättäjiä.

Olen vuosien varrella ottanut, aina kun mahdollista, osaa Asunnottomien yön tapahtumiin Helsingissä. Tänä vuonna vierailen Hakaniementorilla Ylen kuntavaalitentin jälkeen.

Asunnottomuus on suomalaisen yhteiskunnan häpeäpilkku. Asuminen on perusoikeus, joka julkisen vallan pitää tarvittaessa turvata. Asunnottomuus tarkoittaa ihmisen aktiivista syrjäyttämistä yhteiskunnasta. Vaikka asunnottomuutta on saatu vähennettyä paljon myös yhteiskunnan toimin, on Suomessa yhä tuhansia kodittomia, joiden joukossa on edelleen satoja lapsiperheitä. Suomessa on myös reilusti yli tuhat alle 25-vuotiasta koditonta nuorta.

Asunnottomuusongelma vaatii siis edelleen ratkaisua. Tarvitaan lisää kohtuuhintaisia asuntoja, myös pieniä vuokrakämppiä. Esimerkiksi luottotietojen menetys ei saa olla este asunnon saannille. Kaikki eivät kuitenkaan pärjää normaalissa asunnossa. Niille, joilla on elämänhallinnassa ongelmia, tarvitaan tukiasuntoja.

Asuntojen puute ei silti ole vain asunnottomien ongelma. Asuntojen hintataso pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa on kohonnut niin korkeaksi, että monella pienipalkkaisella palkansaajalla ei ole enää varaa asua kotikaupungissaan, erityisesti tämä koskee Helsinkiä. Tämä on jo vakava este myös ihmisten työllistymiselle.

On kestämätön tilanne, että Helsingissä ei ole tänä vuonna kyetty aloittamaan yhdenkään uuden, valtion rahalla tuetun vuokra-asunnon rakentamista, vaikka varoja siihen on saatavilla. Yhteensä pääkaupunkiseudulla on käynnistetty – asuntoministeri Krista Kiurun todistuksen mukaan – noin sadan vuokra-asunnon rakentaminen. Kun on pulaa asunnoista, hinnat nousevat.

Kokemus osoittaa, että markkinat eivät pysty ratkaisemaan asunto-ongelmia. Suurimmat rakennusliikkeet eivät rakenna asuntoja, jos eivät saa niistä suolaista hintaa. Niiden etu on, että asumisen hinta pysyy korkealla. Tähän ei Helsingin kuitenkaan tarvitse alistua. Kaupungilla on kaavoitusmonopoli ja se vastaa tontinjaosta. Jatkossa ehtona kovan rahan asuintalon rakentamiselle pitäisi olla se, että rakentaa vastaavasti myös yhden kohtuuhintaisen asuintalon. Näin saataisiin myös rakennusliikkeisiin vauhtia.

Vasemmistoliitto on joka vuosi esittänyt Helsingin kaupunginvaltuustossa, että kaupungille perustettaisiin oma rakennusyksikkö. Se pystyisi tuottamaan asuntoja ilman liikevoittoa kohtuullisella hinnalla niitä tarvitseville. Tällä pystyttäisiin lievittämään kaikkein huutavinta asuntopulaa. Valtio tai pääkaupunkiseudun kunnat eivät voi väistää vastuutaan asuntopulan lievittämisessä.

Onneksi asiassa on edetty hiukan. Askel on pieni, mutta onneksi oikeaan suuntaan. Valtuusto on päättänyt, että rakennusyksikön perustaminen ainakin selvitetään. Seuraavan valtuuston pitää viedä asiaa eteenpäin myös käytännön toimenpiteisiin.

Kunnallisvaaleissa on mahdollisuus vaikuttaa siihenkin, että kohtuuhintaista asumista on tarjolla pääkaupunkiseudulla.

Jokaisella on oikeus nimeen ovessa – ilman että se tulee kohtuuttoman kalliiksi.