Loppu valtionyhtiöiden suhmuroinnille

Onko maallamme malttia vaurastua, kysyi Maalaisliiton nouseva poliitikko Urho Kekkonen samannimisessä kirjassaan vuonna 1952.

Teoksessa Kekkonen hahmotteli valtion omistamille yhtiöille roolia Suomen teollistamisessa ja erityisesti Pohjois-Suomeen tehtävissä investoinneissa. Valtionyhtiöillä piti ajaa suomalaisten yhteistä hyvää. Sodanjälkeistä Suomea jälleenrakennettaessa Kekkonen yritti edistää myös yhtiöiden työllistävää vaikutusta.

Johtoportaan ahneuden tyydyttämistä ei tuolloin pidetty osana valtionyhtiöiden tehtäviä.

Valitettavasti 2000-luvulla moniin valtion omistamiin yhtiöiden johtajiin on pesiytynyt ahneuden kulttuuri.

Nyt kohun keskiössä on Finnair. Ensin kävi ilmi, että yhtiön toimitusjohtaja Mika Vehviläinen oli myynyt luksusasuntonsa eläkeyhtiö Ilmariselle, jonka toimitusjohtaja Harri Sailas on puolestaan Finnairin hallituksen puheenjohtaja. Asia on poliisitutkinnassa, epäilyksenä lahjonta elinkeinotoiminnassa.

Sitten paljastui bonusjärjestely, jossa yhtiön 18 johtajalle ohjattiin 2,8 miljoonan euron ylimääräiset palkkiot samalla, kun muu henkilökunta joutui nielemään 26 miljoonan euron leikkaukset. Osana leikkauksia Finnairin henkilöstö teki jopa palkatonta talkootyötä yhtiölle.

Johtajien erikoispalkkioiden perusteena oli se, että he viitsivät jäädä töihin vaikka yhtiöllä menee huonosti. Osa johtajista lähti silti yhtiöstä heti, kun sitouttamiskausi päättyi ja rahat oli kuitattu.

On helppo ymmärtää Finnairin työntekijöitä, että he eivät ole enää valmiita uusiin uhrauksiin. Raja saa olla heidänkin kärsivällisyydellään. ”Ai perkele, luulet sie tosissais, jot miun vieter vennyy loputtommii”, tiivisti jo Antti Rokka Tuntemattomassa sotilaassa suomalaisen tavan ajatella.

Avainasemassa ovat valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri, virkamiehet ja yhtiöiden hallitukset.
Tilanne Finnairin osalta oli jo karkaamassa omistajaohjauksesta vastaavan ministerin Heidi Hautalan käsistä. Hän teki eilen kuitenkin ainoan oikean johtopäätöksen ilmoittamalla, etteivät ylimääräisistä bonuksista päättäneet hallituksen jäsenet voi jatkaa tehtävissään.

Toisen ongelman muodostavat valtionyhtiöiden johtajien lisäeläkkeet, joiden vuosimaksut saattavat kohota satoihin tuhansiin euroihin.

Kulttuuri- ja urheiluministerin omistajaohjauksessa on yksi valtionyhtiö, Veikkaus. Sen osalta olen tehnyt päätöksen, että johtajien lisäeläkkeet lakkautetaan nykyisen sopimuksen päättyessä, sillä monopoliyhtiöön ne eivät ainakaan sovi.

Hallitus on parhaillaan valmistautumassa sopeuttamaan valtiontaloutta toimilla, jotka merkitsevät todennäköisesti sekä säästöjä että veronkorotuksia. Suomalaisten oikeudentajuun ei – aivan oikein, ja syystä – mahdu se, että kun yksille on luvassa kovempia aikoja, perusteettomat bonusjärjestelyt toisille jatkuvat.

Valtionyhtiöiden palkitsemisjärjestelmien linjaukset pitää uudistaa pikaisesti. Tällä hetkellä käytössä olevat Matti Vanhasen porvarihallituksen tekemät linjaukset eivät vastaa kansan yleistä oikeustajua. Linjauksien valvontaa pitää myös tiukentaa.

Valtionyhtiöiden hallituksen jäsenet eivät saa olla vain hyvä veli -kerhon jäseniä, jotka istuvat ristiin eri yhtiöiden hallituksissa ja päättävät eduista toisilleen. Valtionyhtiöiden hallitusten jäsenpohjaa on laajennettava.

Yksi keino tähän olisi sukupuolikiintiöiden käyttöön otto. Sen myötä yhtiöiden hallituksissa istuvien määrä kasvaisi ja samalla oikeudenmukaisuudentaju voisi lisääntyä.