Niinistö – pääoman presidenttiehdokas

Eilen oli ehkä koko presidenttikampanjan kovin mediapäivä: aamulla TV1:n Aamutv:n suora tentti, illalla MTV3:n haastattelu ja lopuksi vielä Yleisradion suuri vaalikeskustelu Järvenpäässä. Yleisönä keskustelussa oli noin tuhat lukiolaista, jotka tekivät ehdokkaille hyviä kysymyksiä, kovempia kuin moni toimittaja on kehdannut esittää.

MTV3:n tentissä kysyttiin mielipidettäni Sauli Niinistön esityksestä, jonka mukaan niin sanotuista laittomista lakoista pitäisi langettaa kovempia rangaistuksia. Niinistön mukaan sitä vaatii yhteiskuntarauha.

Tällä lausunnollaan Kokoomuksen presidenttiehdokas karisti viimeisetkin mielikuvan rippeet siitä, että hän olisi jonkinlainen työväen presidentti. Esiin astui vihdoin todellinen Niinistö, pääoman ja työnantajien presidentti.

Selvää kieltään puhuu myös se, keneltä Niinistö on kerännyt kampanjarahoituksensa. Erityisesti hänen presidenttitiehensä ovat investoineet yksityiset yritykset ja työnantajien etujärjestöt. Niinistölle rahaa lahjoittaneet yksityishenkilöt ovat kuin lista 2000-luvun 20 perheestä.

Itse olen saanut ammattiyhdistysliikkeeltä rahaa murto-osan siitä, mitä Niinistö on saanut yrityksiltä. Tästä tuesta olen ylpeä. Se kertoo, että järjestäytynyt ay-liike haluaa tukea ehdokasta, joka sen mielestä puolustaa työntekijöiden oikeuksia.

Mitä laittomiin lakkoihin tulee, niistä puhuminen on todellisuudessa harhaanjohtavaa, sillä työehtosopimuksen vastaisilla lakoilla ei itse asiassa rikota lakia vaan sopimuksia.

Tällaisiin korpilakkoihin ajaudutaan työpaikoilla usein siksi, että työnantaja ajaa työntekijät nurkkaan. Ne liittyvät lähes aina tilanteisiin, joissa työpaikoilla on meneillään yt-neuvottelut, irtisanomisuhka, ulkoistaminen tai esimerkiksi vuokratyön hankinta. Työnseisauksien ja ulosmarssien taustalla on lähes aina se, että työantaja ei ole kuullut työntekijöitä. Kyse ei ole siitä, että korpilakoissa vaaditaan lisää palkkaa.

Tästä suomalaisten työpaikkojen todellisuudesta Niinistö ei ilmeisesti ole tietoinen.

Keskustelua laittomuuksista ei pidä myöskään rajoittaa vain työntekijöihin. Pitää puhua myös siitä, miten lainvastaisuuksiin syyllistyneitä työnantajia kohdellaan. Myös työehtosopimuksia tai jopa työelämän lainsäädäntöä rikkoville työnantajille pitää langettaa nykyistä kovempia rangaistuksia.