Pomoportaan ahneus kuriin

Takana on jälleen suuri vaalikeskustelu kaikkien presidenttiehdokkaiden kanssa. Kaksi ja puoli tuntia MTV3:n studiolla meni siivillä. Vasta nyt aletaan hiljalleen päästä asiaan, kun ehdokkaiden väliset erot tulevat todella esiin. Pääsin ensimmäistä kertaa väittelemään suoraan vaalien ennakkosuosikin Sauli Niinistön kanssa, joka on aivan ensimmäisen kierroksen loppumetreillä ryhtynyt puhumaan työnantajien suulla.

Hän tuomitsi edelleen niin sanotut laittomat lakot. Suomessa ei kuitenkaan tunneta pakkotyötä. Kollektiivinen työstä kieltäytyminen ei siksi ole lain rikkomista. Työmarkkinoiden pelisääntöjä pitää noudattaa, mutta niitä pitää voida myös muuttaa. Sitä kutsutaan demokratiaksi.

Niinistö on myös lausunut monta kaunista sanaa ahneutta vastaan. Hänen mukaansa on tultu jonkinlaiseen ahneuden valtakuntaan, jossa on opittu nyppimään irti kaikki, mitä löytyy. Hän toivoi, että ahnehtijoilla omatunto kolkuttelisi ja että he jopa luopuisivat kahmimistaan eduista.

Pelkäänpä, että toivo on turha. Miksi kohtuuteen vetoaminen toimisi nyt, jos se ei ole aikaisemminkaan auttanut? Juuri ahneus on se kapitalismin kuolemansynti, joka on suistanut nyt päälle kaatuvaan finanssikriisiin koko Euroopan. Siitä ei selvitä vain moralistisella sormen heristämisellä.

Hölmö ei ole se, joka pyytää vaan se, joka antaa.

Suomalaiset ovat ymmärrettävistä olleet viime aikoina suuttuneita yritysjohtajille maksettavista kohtuuttomista lisäeläkkeistä. Monesti talouselämän pomoportaan eläkkeet nousevat kuukaudessa summiin, joita kohtuullisen hyvätuloinen suomalainen tienaa töissä vuoden aikana.

Tällä viikolla on käynyt ilmi, että ylimääräisten jättieläkkeiden maksamiseen pääsevät osallistumaan kaikki työssäkäyvät suomalaiset. Tavalliset duunarit rahoittavat johtajiensa eläkkeitä noin sadalla miljoonalla eurolla vuodessa. Tämä ei voi olla oikein.

Erityisesti valtionyhtiöissä – jotka ovat kaikkien suomalaisten omistamia – pitää kiinnittää tarkkaa huomiota siihen, millä perusteella ylimääräisiä palkkioita ja eläkkeitä maksetaan. Varsinkin monopoliyhtiöihin kohtuuttomat kannusteet sopivat huonosti.

Siksi olen tehnyt päätöksen, että omalle hallinnonalalleni opetus- ja kulttuuriministeriöön kuuluvassa valtionyhtiössä Veikkauksessa ei seuraavalle toimitusjohtajalle enää makseta ylimääräisiä eläkkeitä. Veikkauksen kaltaiseen valtion kokonaan omistamaan lisäeläkkeet eivät sovi ollenkaan.

Nyt tarvitaan päätöksiä, ei puheita. Jos valtionyhtiöissä palkkioita maksetaan, niiden pitää koskea koko henkilöstöä eikä vain ohutta herrakerrosta. Perusteena pitää silloin olla yhtiön pitkän aikavälin menestys.