Rahoitusmarkkinaveron aika on nyt

Vasemmisto on aina vaatinut rahamarkkinoiden suitsimista ja vastustanut finanssitalouden yliotetta yhteiskunnasta. Pankkien pitää olla työllistävän ja tuottavan reaalitalouden tukena, eikä sen selässä ratsastavana yhä painavampana taakkana.

Uusliberalistisen politiikan voimistuessa maailmassa alettiin purkaa sääntelyä, joka johti maailmanlaajuiseen talousromahdukseen. Kestävää käännettä ei ole odotettavissa, ellei rahoitusmarkkinoille palauteta ja lisätä sääntelyä.

Euroopan unionissa on otettu haparoivia askelia sääntelyn lisäämiseksi ja veroparatiisien sulkemiseksi. Suomi kuuluu vihdoin etujoukkoon, kun hallitusohjelmassa vaaditaan muun muassa veroparatiisien vastaisia toimia maakohtaisella kirjanpidolla ja monenkeskisellä verotietojen vaihdolla.

Saimme pitkään vaatimamme rahoitusmarkkinaveron vihdoin myös hallitusohjelmaan. Kirjaus jätti kuitenkin avoimeksi, mitä tehdään, jos vain osa EU-maista lähtee mukaan. Jo kauan on ollut nähtävissä, että ainakaan Ruotsin ja Iso-Britannian oikeistohallitukset eivät kannata yhteistä veroa.

On hyvä huomata, että briteillä itsellään on jo käytössä paljon nyt suunniteltua isompi 0,5 % pörssivero, joka on käytännössä rajoitettu rahoitusmarkkinavero. Silti Lontoo on yhä rahamaailman keskus, eikä kauppa ole karannut muualle.

Suomeen on tulossa pankkivero, joka on hyvä välivaihe siihen asti, kunnes saamme kunnon rahoitusmarkkinaveron. Päätettyämme pankkiverosta uhattiin pankkien karkaavan Ruotsiin. Kertomatta jäi, että Ruotsissa on jo olemassa vastaava pankkivero.

Suomalaisen pankkimaailman suunnasta on jälleen eteemme maalattu kauhukuvia, mikäli Suomi lähtee mukaan EU:ssa kaavailtuun rahoitusmarkkinaveroon. OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen uhkaili viime sunnuntaina pankin ulosliputuksella joko Viroon tai Ruotsiin.

Samalla yritys kuitenkin itse ilmoittaa, että sen ”juuret ovat syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa, mikä heijastuu ryhmän arvoihin ja tapaan toimia. Vastuullisuus on keskeinen osa ryhmän arvopohjaa ja strategiaa”.

Edelleen yhtiö sanoo, että ”OP-Pohjolan historiassa taloudellisella ja sosiaalisella vastuulla on pitkät perinteet ja yhteiskuntavastuu on kiinteä osa liiketoimintaa ja jokapäiväistä tekemistä. Ryhmän strateginen tavoite on olla yhteiskuntavastuun edelläkävijä toimialallaan Suomessa.”

Näinkö yhteiskuntavastuuta nyt kannetaan? Ollaanko pankin juuria näin irrottamassa suomalaisesta yhteiskunnasta?

Myös pohjoismaisen Danske Bankin omistuksessa oleva Sampo Pankki liittyi uhkailijoiden joukkoon, kun sen toimitusjohtaja Johanna Lamminen sanoi pankin harkitsevan arvopapereiden välitystoiminnan siirtämistä pois Suomesta.

Vielä suuremmalla pensselillä uhkakuvia maalaili Finanssialan keskusliiton kokoomuslainen toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi, joka väitti pokkana, että koko ala ja sitä myötä 43 000 työpaikkaa on Suomessa uhattuna, jos rahoitusmarkkinavero tulisi käyttöön Suomessakin.

Miten kukaan voi esittää mitään näin hirvittävää? Mistä oikeasti on kyse?

Taustalla on EU-komission esitys, jonka mukaan kaikista osakkeiden ja joukkovelkakirjojen kaupoista perittäisiin tulevaisuudessa 0,1 prosentin vero ja kaiken finanssikeinottelujen taustalla olevasta johdannaiskaupasta 0,01 prosentin vero.

Komission esityksessä on monia ongelmia. Johdannaiskauppaa pitää verottaa vähintään yhtä paljon kuin muitakin transaktioita. Suomen pitääkin olla mukana ensimmäisten joukossa erityisesti siksi, että silloin pääsemme itse valmistelemaan veroa, jotta siitä tulee meille mahdollisimman hyvä.

Ruotsin viime vuosituhannen rahoitusmarkkinaverokokeilua on pidetty syynä jättää vero toteuttamatta, vaikka todellisuudessa kyseessä on nyt ihan erilainen vero. Kaupan muuttaminen Suomesta Ruotsiin ei ole taloudellisesta näkökulmasta järkevää, koska niin kauan kun finanssialan toimijan ”kotimaa” on veron alueella, pätee verotus kauppaan, vaikka se käytäisiin ulkopuolella.

Pankit ja niiden etujärjestö ajavat tietysti omaa etuaan, yhä enemmän yhteiskunnan kokonaisedusta piittaamatta. Se on käynyt yhä selvemmäksi. Ikävää, että hallituspuolue kokoomuksessakin yhä tuetaan finanssipelureita, joiden pikavoitot painavat koko talousjärjestelmää alas.

Samaan aikaan kokoomus vaati viikonloppuna puoluevaltuustonsa päätöksellä sairaudesta kärsivien työntekijöiden palkan leikkaamista. Taustalla on kummallinen ajatus siitä, että tavallinen palkansaaja Suomessa heti tilaisuuden tullen käyttäisi sairaslomaa rokulipäivien pitämiseen. Jatkuvien yt-neuvotteluiden ja irtisanomisten ilmapiirissä ihmiset päinvastoin pelkäävät työpaikkojensa puolesta.

Tällainen yksisilmäinen asettuminen pääoman puolelle työntekijöitä vastaan osoittaa, millaisesta epäonnistuneesta imagokaappauksesta oli kyse, kun kokoomus takavuosina julistautui työväenpuolueeksi. Siitä imagosta ei ole enää edes riekaleita jäljellä.