# 1984

Viime viikkoina ilma on ollut sakeana erilaisista vakoilu-uutisista. Viimeksi tällä viikolla ruotsalainen Aftonbladet paljasti, että maan turvallisuuspoliisi Säpo oli soluttanut sikäläiseen Vasemmistopuolueeseen urkkijan, joka pitkään raportoi poliisille puolueen johtavista poliitikoista.

Ruotsissa panostus myös hyvin kyseenalaisiin tiedustelukeinoihin ei ole vain historiaa. Syksyllä 2008 Ruotsin valtiopäivät hyväksyi lain, joka antaa maan sotilastiedustelulle FRA:lle mahdollisuuden seuloa kaikkea Ruotsin rajat ylittävää sähköistä viestiliikennettä. Tämä koskee suoraan myös suomalaisia, sillä noin 90 prosenttia meiltä ulkomaille menevästä puhelin- ja viestiliikenteestä kulkee länsinaapurin kautta.

Lisäksi jo yli kymmenen vuotta sitten tuli julkisuuteen, että Yhdysvaltain National Security Agency NSA on mukana Echelon-järjestelmässä, joka seuraa periaatteessa kaikkea globaalia viestiliikennettä.

Tätä taustaa vasten ei olisi pitänyt olla kovin iso uutispommi, kun Yhdysvaltojen signaalitiedustelun NSA:n entinen työntekijä Edward Snowden paljasti Yhdysvaltojen viranomaisten pystyvän urkkimaan periaatteessa kaikkea nettiliikennettä, joka kulkee suurten amerikkalaisten viestintäyhtiöiden läpi. Samalla kävi ilmi, että Iso-Britannian signaalitiedustelulaitos GCHQ tekee samaa.

Yhdysvallat on yleensä etunenässä opettamassa demokratiaa ja vapautta muille maailman maille, tarvittaessa asevoimin. Siksi tällainen paljastus kertoo paljon sen kaksinaamaisesta politiikasta.

Nettiliikennettä haluavat nykyisin seurata kaikki maailman hallitukset, demokraattiset ja erityisesti vähemmän demokraattiset.

Venäjällä astui viime vuoden marraskuussa voimaan laki, joka mahdollistaa mustien listojen laatimisen eri nettisivuista. Perusteena on ollut lasten suojelu huumeilta ja pornografialta. Silti jopa Venäjän viestintäministeri on varoittanut lain voivan johtaa mielivaltaisiin sensuuripäätöksiin. Kiina on puolestaan rakentanut ”suurta palomuuria”, jolla se pyrkii rajoittamaan netin käyttöä ja estämään esimerkiksi tiettyjen hakusanojen käyttöä hakukoneissa.

Suomessa kohulla amerikkalaisten verkkourkinnasta on ollut erikoisia seurauksia. Myös täällä poliisiviranomaiset ovat ryhtyneet vaatimaan itselleen nykyistä laajempia valtuuksia.

Suomen perustuslain 10. pykälä sanoo selvästi, että ”kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton”. Samalla todetaan, että viestinnän salaisuutta voidaan rikkoa, jos selvitettävänä on rikos.

Jos poliisilla on syytä epäillä rikosta, sillä pitää olla myös keinot selvittää se. Sitä vastoin avoimen valtakirjan antaminen viranomaisille kaiken viestiliikenteen massamittaiseen seurantaan rikkoo kiistattomasti ihmisten yksityisyyden suojaa. Se on sama kuin, jos poliisille olisi aikanaan annettu valtuudet höyryttää auki kaikki ihmisten toisilleen lähettämät kirjeet.

Suomen perustuslakia ei voi noin vain sivuuttaa poliisin toiveilla.

Kolumni on julkaistu Turun Sanomissa 27.6.2013.