EK:n saatanalliset säkeet

Miten Suomi nousee taantumasta, kuinka luodaan uusia työpaikkoja, millä saadaan aikaan kestävää kasvua ja mikä on talouspolitiikan linja. Näihin suuriin kysymyksiin haetaan vastauksia helmikuun lopun puoliväliriihessä ja maaliskuun lopussa tehtävillä budjettikehyspäätöksillä.

Maaliskuun kehysriihessä tehdään uusia sopeuttamistoimia eli veronkiristyksiä ja säästöjä, tosin vähemmän kuin vuosi sitten tehtiin. Aiemmin on tehty jo niin raskaita päätöksiä, että uusia säästömahdollisuuksia on vaikea nähdä. Ne sopivat myös huonosti nykyiseen taloustilanteeseen. Kun vienti ei vedä, pitää huolehtia kotimaisesta kysynnästä. Omilla päätöksillä Suomea ei pidä ajaa syvälle lamaan.

Tässä tilanteessa tarvittaisiin laajasti yhteisiä ratkaisuja. Siksi myös työmarkkinaosapuolilta pyydettiin esityksiä. Valitettavasti työntekijä- ja työnantajajärjestöt näyttävät ajautuneen täydelliseen umpikujaan, kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK on repinyt auki jo aiemmin saavutetun sovun kolmesta koulutuspäivästä.

Ne olivat kuitenkin osa raamiratkaisua, jonka syntyä myös hallitus auttoi veroratkaisuilla. Nyt vaikuttaa siltä, että EK haluaa käyttää vaikeaa tilannetta hyväkseen ja ajaa kylmästi vain omaa etuaan.

EK:n vaatimuksista ehkä härskein on se, että yritysverotusta Suomessa alennettaisiin 9,5 prosenttiyksiköllä. Samalla kun kaikilta muilta vaaditaan uhrauksia, työnantajat esittävät aivan pokkana omien verojensa laskemista lähes 40 prosentilla. Samalla mitään muita veroja ei kuitenkaan saisi korottaa ja työntekijöiden pitäisi tyytyä nollalinjaan palkoissa. Siis yhä enemmän omistajille ja yhä vähemmän niille, jotka tekevät omistajille työn ja tuloksen.

Miten massiivinen yritysveroale rahoitettaisiin? Vaihtoehdoksi ei jäisi kuin leikkaaminen sosiaaliturvasta ja palveluista, joita tavalliset pieni- ja keskituloiset työntekijät, työttömät, yrittäjät, opiskelijat, eläkeläiset käyttävät.

Juuri nyt yhteiskunnan hyväosaisten ja isotuloisten pitäisi kantaa muita suurempaa vastuuta. Tämän vuoden alussa astui voimaan solidaarisuusvero niille, jotka tienaavat vuodessa enemmän kuin 100 000 euroa. Ministerin tuloilla verotus kiristyi kahdella prosenttiyksiköllä. Se on oikein ja kohtuullista.

Samalla tarvitaan kuitenkin työllisyyttä parantavia toimia. Myös veroratkaisuja on pohdittava, jos niillä saadaan aikaan kasvua. Maksajat uudistuksille pitää kuitenkin löytää niistä, joilla on varaa maksaa. Esimerkiksi osinkotulojen verotuksen nostaminen tasaisi myös tuloeroja ja olisi siksi reilua. Se olisi vastapaino mahdollisille kasvua kiihdyttäville veroratkaisuille.

Kevään isoihin ratkaisuihin kuuluu myös kysymys työurien pidentämisestä. Siinä tarvitaan myös kovia keinoja. Sellaisia ovat kuitenkin vain ratkaisut, jotka tarkoittavat nykyistä pidempiä ja eheämpiä työuria – eivät ne jotka tuottavat pelkästään epämukavuutta työntekijöille. Liian monen työuran katkaisee ennen aikainen työkyvyttömyyseläke. Tärkeintä onkin huolehtia, että ihmiset ovat terveitä ja jaksavat töissä nykyistä pidempään.

Työnantajia eivät nämä keinot tunnu kiinnostavan vaan kaikki halutaan vanhaan malliin repiä työntekijöiden selkänahasta. EK:n mallissa Suomen talousongelmat ratkaistaan leikkaamalla työttömyysturvan kestoa, pidentämällä työaikaa ja nostamalla väkisin eläkeikään.

Peruskysymys kuuluu, onko työnantajilla ja yrityksillä mitään omaa vastuuta vai kantavatko sen vain ahtaalla olevat työntekijät?

Kolumni on julkaistu Turun Sanomissa 15.2.2013.