Talouskriisi ei ratkea romuttamalla koulutuksellista tasa-arvoa

Helsingin Sanomien pääkirjoitus (HS 8.8.) manaa Suomea yhä syvemmälle suohon ja esittää esimerkkinä mahdollisista rakenneuudistuksista opintotuen muuttamisen.

Pääkirjoituksessa annettiin sellainen kuva, että kehysriihessä ei olisi tehty mitään opintotuen suhteen. Tosiasiassa siellä sovittiin elokuussa 2014 voimaan astuvasta uudistuksesta, joka perustuu opiskelijan kannustamiseen nopeampaan valmistumiseen, kuten pääkirjoituksessakin toivottiin.

Uudistuksessa otetaan korkea-asteella käyttöön opintolainahyvitys, joka on nykyistä opintolainavähennystä selkeämpi, kannustaa nopeampaan tutkinnon suorittamiseen ja turvaa lainan takaisinmaksua. Jatkossa opintotukijärjestelmän piirissä olevilta edellytetään 20 opintopisteen vähimmäissuoritusta lukuvuodessa.

Keväällä opintotukiuudistuksesta keskusteltaessa tuotiin esiin myös niin sanottu lainapainotteinen opintotukimalli, jossa opiskelijan olisi pakko ottaa lainaa saadakseen opintorahaa tai opintojen loppupuolisko olisi rahoitettava lainalla.

Lainapainotteisen mallin ei kuitenkaan ole tutkimuksissakaan havaittu lyhentävän opiskeluaikoja. Sen sijaan lainapainotteisuuden lisääminen kasvattaisi eriarvoisuutta opiskelijoiden välillä ja todennäköisesti lisäisi opiskelijoiden työssäkäyntiä entisestään, ja näin pidentäisi opiskeluaikoja.

Suomen suurimpia etuja myös kansainvälisesti on väestön korkea ja monipuolinen koulutus. Olisi lyhytnäköistä lähteä kriisin varjolla romuttamaan opiskelijoiden sosiaaliturvaa ja heikentää suomalaisen yhteiskunnan yhtä merkittävimmistä vahvuuksista, tasa-arvoista koulutusta.

Toinen erityisesti elinkeinoelämän hellimä esitys ovat lukukausimaksut, jotka sulkisivat osan väestöstä pois korkeammista opinnoista. Samaa lyhytnäköistä politiikkaa edustavat julkisuudessakin väläytellyt pätkätutkinnot. Pärjääkö Suomi todella tulevaisuudessa paremmin, jos koulutustasoamme lasketaan?

Opiskeluaikojen lyhentämiseen on olemassa myös tehokkaita keinoja, kuten opetuksen lisääminen, opinto-ohjauksen parantaminen sekä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kehittäminen.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-sivustolla 10.8.2013